Stonehills: Hearts & Aces

Omakustanne

Joensuulainen Stonehills on countryrock bändi Suomen idästä, mutta kuinka kaukaisen lännen soundi taipuu itäsuomalaisissa käsissä?

Introt ovat omanlaisensa taiteenlaji, aivan kuten konserttien alkunauhat jotka onnistuessaan virittävät yleisön juuri oikeankaltaiseen tunnelmaan. Tältä pohjalta Prelude on mitä mainioin pohjustus johon Time sulautuu saumatta. Avaus paljastaa myös bändin tärkeimmät ässät, kun vokalisti Veli Kivimäen hienosti tulkitsema kaiho yhdistyy kitaristi Whiskey Samin piirtelyyn. Viskataan kehään vielä viulu, josta Olli Hirvikangas osaa ottaa ulos juuri ne oikeat sävyt, ja sehän alkaa olla siinä. Nopeammin puksuttava Diamond Eyes laventaa ilmaisua tulsa soundin puolelle, rytmiryhmän nakuttaessa tasaisesti eturivin soitinten takana.

Levyn alkupuolen ehdoton helmi on kuitenkin miltei kuuteen minuuttiin saakka venytetty Dan Lee’s Place, jossa ei ole mitastaan huolimatta sekuntiakaan turhaa. Vaikka elementtien toisto tuntuu aluksi tarpeettoman alleviivaavalta ovat biisin kaikki osat lopulta oikeissa suhteissa toisiinsa. Samoilla vesillä kalasteleva The Bride of Fire jää hieman sisaruksestaan jälkeen, kaihoisan kulun muuttuessa hetkittäin paikoillaan polkemiseksi.

Kuva laajenee jälleen hieman, kun Towboater hinaa mukaan folkpopin palasia, jotka istuvatkin lyhyen totuttelukauden päätteeksi kuvaan kuin nakutettu. Plussasarakkeeseen päätyy myös The Last Bar in This Town, joka kasvaa perusraidasta jälkipuoliskon tarpeelliseksi ryhdin nostajaksi. Vastavoimia ja kontrasteja kun tarvitaan aina, jotta musiikki pystyy kiehtomaan albumin mitassakin.