The Sidekicks: Happiness Hours

Epitaph

Ohion Columbuksessa päämajaansa pitävä The Sidekicks julkaisi edellisen albuminsa päälle kolme vuotta sitten. Alkujaan rämisevän punkrockin parissa puuhaillut yhtye on vuosien saatossa liukunut yhä selvemmin indie rockin valtavirran pehmeämpiin soundeihin. Ja tuota kehitystä tuore Happiness Hours vain korostaa. Okei, nyt on jo auringonpaistetta ja kukkia kannessa, joten mitä seuraavaksi? Söpöjä kissanpentuja ja lampaita halailevia leijonia?

Yleinen tyytyväisyys on siis laskettavissa hyveeksi ja mitä mainioimmat fiilikset toimivat loppumattomana voimavarana, josta nelimiehinen orkesteri uuttaa tarvittavat energiansa. Tai tämä on tilanne ainakin mitä aurinkoisimman musiikin saralla, mutta kappaleiden tekstit ovatkin sitten hieman monimutkaisempi juttu. Herrain indie rockissa on siis jäljellä yhä jonkin verran säröä, mutta lyriikoissa maailmat ovat sangen sekavia, ongelmaisia, nurinkurisia sekä paikon jopa rujoja. Ehkä siellä kukkien alla kaikki ei olekaan lopulta niin lutuisesti…

Elämän poluilla eteen tulevat tilanteet ja valinnat ovat vaikeita, eivätkä nämä osittain tajunnanvirtaa muistuttavat tilitykset varsinaisesti selitä paljoakaan, vaan tarjoavat useammin ainoastaan yhden rivin mittaisia toteamuksia/viisauksia lukuisten probleemien seassa. Eipä sen puoleen: näin kuulija voi valita juuri ne omaan tilanteeseensa sopivat rivit ja hoilata mukana vaikka vain niitä.

The Sidekicks tuntuu löytäneen mukavan paikan, josta ei haluta lähteä enää kauemmas ihmeitä ihmettelemään. Kai tässä sitten korostetaan sitä hetkessä eloa, jolle mm. Summer and the Magic Trick pohjautuu, mutta itse jäin kaipaamaan jotain enemmän. Jotain tuon kannessa näkyvän aurinkoisen kukkapellon takaa löytyvää, jotain jonne on pidempi ja monimutkaisempi taival.