Rolling Blackouts Coastal Fever: Hope Downs

Sub Pop

Rolling Blackouts Coastal Fever ilahdutti allekirjoittanutta reilu vuosi sitten The French Press EP:llään, joka päivitti 80-luvun ilmavan kitarapopin, ja hiukan rockinkin, uuden vuosituhannen tempuilla. Tällä kertaa päivänpaisteista indiekevytpörinämusiikkia on tarjolla oikein pitkäsoiton verran, eikä Hope Downs suinkaan tiputa korkealle kohonneita toiveita.

Hassusti nimetty An Air Conditioned Man avaa pelin energisellä vedolla, nopeuden noustessa äärimmilleen – olosuhteet huomioon ottaen siis. Vielä tarttuvampi voimakoukuttaja on kuitenkin Talking Straight, jonka kertosäe jää noin kerrasta soimaan päähän. Biisin tankki tyhjenee tosin tarpeettoman nopeasti, eikä pirtsakka alku kanna loppuun saakka. Sama ongelma vaivaa muutamaa muutakin kiekon numeroista, osan kymmenestä raidasta tuoksahtaessa suorastaan puolittaiselle täytteelle.

Kolmesta kitaristista jokainen hoitaa osuutensa vokaaleista, mikä antaa RBCF:n soundipakkiin runsaasti työkaluja. Tom Russo, Fran Keaney ja Joe White ovatkin jokainen taitureita tahollaan, enkä totuuden nimissä pysty aina erottamaan heitä aina toisistaan. Pinnat ansaitsevat myös rytmiryhmän taiturit, sillä vaikka urakka ei varsinaisesti häikäise yksityiskohdillaan joutuvat basisti Joe Russo (joka on muuten Tomin veli) ja rummuttaja Marcel Tussie venymään paikoitellen kohtalaisesti.

Pirtsakkaa ja iloista indierockia ei ole tässä koleassa maailmassa koskaan liikaa, joten Hope Downsilla on tilausta. Harmi vain että EP:n korkeaa tasoa ei pystytä pitämään pitkäsoittomitassa yllä.