Julkaistu: 15.11.2003
Arvostelija: Mika Roth
Listenable
Kappas vaan, kaikki ruotsista tuleva metalli ei sittenkään ole automaattisesti loistavaa. Yhden demon ja MCD:n aiemmin julkaissut The Legion on tekaissut kuuluisilla ABYSS –studioilla debyyttipitkäsoittonsa, joka ei ainakaan allekirjoittaneeseen tiukasta yrityksestä huolimatta tunnu tarttuvan niin millään. Soundit ovat tietenkin kohdallaan sillä onhan ryhmä ollut alan rautaisten ammattilaisten hoivissa, ja sävellyksissäkin on läsnä kaikki ne elementit mitkä pitääkin löytyä tumman black-deathin puristuksesta. Tumman puhuvat, pimeyden syvyyksien örriäisiä pursuavat kannetkin lupaavat juuri sitä mitä sanoituksissa lunastetaan, mutta jotain tärkeää tästä puuttuu sillä kappaleet tuntuvat (täysin väärällä tavalla) karmivan hengettömiltä.
Parikymmentä sekuntia kestävä Intro johdattaa kuulijan nopeasti läpi todella kummallisten kaikuäänien Retributionin naulojen täyteiseen syliin. Metallia ryhdytään välittömästi veistetään voimalla sieltä blackin puolelta, tosin melkoisin death vaikuttein ja riffit ovat eniten esillä oleva elementti. Rummuista taotaan blastia niin että kapulat taipuvat ja teknisesti moitteetonta kitarointia tilutellaan ja kikkaillaan huippunopeuksilla. Samat lääkkeet jatkuvat läpi lätyn, ja etenkin kuusikielisen kanssa kikkailu menee jossain vaiheessa aika pahasti yli, kun kitara-masturbointia ei loppupuolella tahdo enää millään jaksaa kuunnella. Vokalisointi on harvemmin korinaa/örinää useimmin melko tavanomaista blackkis rääkymistä, joka ei omaleimaisuudellaan loista.
Sävellysten harvat hitaammat kohdat, jotka levyn puolenvälin jälkeen onneksi yleistyvät, antavat kummasti lisäeloa kappaleisiin, esim On Swift Wingsin keskellä oleva hyminä-tausta todella herättää kuuntelemaan, notta mitäs siellä nyt touhutaan. Myös heti edellisen perään soiva Ascendancy antaa eksoottisella äänimaisemallaan mukavasti perspektiivä levyn koko loppupuolelle. Tuotanto ja soundit ovat, kuten aikaisemmin jo tuli sanottua, kohdallaan kun Tommy Tägtgren on hoitanut tuotantopuolen rautaisella taidollaan – harmillista että biisit eivät etenkään levyn alkupuolella yllä loisteliaan tuotannon tasolle.
