MOURN: Sopresa Familia

Captured Tracks

Barcelonalainen MOURN koostuu neljästä sangen nuoresta muusikoista, joiden musiikilliset ihanteet löytyvät Atlantin toiselta puolelta. Esikuvista puhuttaessa PJ Harvey ja Sleater-Kinney mainitaankin reippaasti, sillä näin selvien jälkien peittely nyt olisi vain turhaa ja vääriä viestejä antavaa. Eikä siinä mitään, riot grrrl potki – ja potkii edelleen – mukavasti, eikä Polly Jeanin töistä innoittuminen ole juuri koskaan laskettavissa negatiiviseksi asiaksi. Mutta löytyykö sieltä lainavaatteiden seasta myös MOURNin omaa ääntä?

Rahdun alle puolen tunnin mittainen Sopresa Familia on kiistatta amerikkalaisen kuuloinen keitos, etenkin kun kaikki viisut vielä lauletaan/huudetaan miltei poikkeuksetta ilahduttavan aksenttivapaalla englannilla. Barcelona City Tourin punkahtavan alkuiskun jälkeen Skeleton kolistelee rohkeammin melodisemman kitararockin puolelle, kun taas Strange Ones häärii jälkigrungen murisevissa metsiköissä. Ja tässä ne eväät sitten ovatkin, sillä yhdeksällä muulla raidalla ainesten keskinäiset suhteet ainoastaan vaihtelevat. Ainoastaan vaimea ja välisoittomainen Orange hyppää ns. suuresta kuvasta ulos, ja onneksi vielä hyvällä tavalla.

Asennetta löytyy, meteliä saadaan aikaiseksi ja osa riffeistä nappaa ärhäkästi kiinni, joten suurin osa tarvittavista bokseista tulee ruksattua. Mutta – ja tämä on iso mutta – ryhmä käy monet biisinsä tarpeettoman hätäisesti läpi. Ja tällä kertaa rivakkuus haiskahtaa laiskuudelta, minkä johdosta kappaleiden potentiaali jää toistuvasti osittain hyödyntämättä. Ei siis tällaisella kiireellä vaan ajatuksella ja aavistuksen verran pidemmällä ajalla, kiitos.