Litku Klemetti: Taika tapahtuu

Luova Records

Litku Klemetin viehätystä on helppo ymmärtää. Kotikutoisen 1970-lukuisen pop-estetiikan sekaan kaikkea mahdollista etu- ja takaperin sotkeva taiteilija edustaa samaa todellisuuspakoa kuin fantasia- ja sarjakuvaelokuvat. Jos vieläpä samaistuu artistiin hyljeksittynä oman tiensä kulkijana ja tien löytäjänä, musiikki voi tarjota tarttumapintoja, joissa keskinkertaisetkin laulut ovat parasta juuri nyt.

Tämä pohdinta ei ehdi syvemmälle, kun se keskeytyy kuin veitsellä leikaten vuoden tähän asti hienoimman kotimaisen pop-laulun tärähtäessä eetteriin. Miksi en lähtisi kaupunkiin on kaikkea sitä, mitä menneen maailman melodinen pop edusti - kuorrutettuna artistin omalla persoonalla.

Kliseebingoruudukon uhallakin on sanottava, että Litku Klemetin lauluissa matka on määränpää. Kuten itse asiassa tavattoman monissa muissakin pop-lauluissa, joten sikäli Klemetti epäilemättä viihtyy ytimessä. Matkaa ei siis pidä tässä yhteydessä ottaa kirjaimellisesti, vaikka edellä mainitussa laulussa matkaa tehdäänkin. Tämän röyhkäisän noitalinnan taika tapahtuu rivien ja sointujen välissä.

Litku Klemetti ei tunnu kirjoittavan kenellekään tai mistään - ja samaan aikaan itselleen ja kaikille: itse punottuun fantasiamaailman sijoittuvassa teemalevyssä yö saa nauramaan ja tekee kertojaminästä hauskemman, kun saman albumin toisessa pop-helmessä Yöt ovat unta varten. Tämä ei ole skitsofreniadiagnoosi, vaan luovan taiteilijan rocklyriikan moniäänisyyttä.

Taika tapahtuu on ajoittain epätasainenkin kollaasi kaikesta ja ei mistään, mutta siitä huolimatta se onnistuu riemastuttamaan hätkähdyttävän monella tasolla.