Forth Wanderers: Forth Wanderers

Sub Pop

New Jerseyn uusin indie pop -ihme Forth Wanderers on, kuten niin monet kitarabändit aiemmin, kahden voimahahmon luomus. Kitaristi Ben Guterl ja vokalisti Ava Trilling saivat julkaistua ensimmäisen albuminkaltaisensa jo muutama vuosi sitten, mutta nyt kun Sub Pop on astunut kuvaan mukaan, voi bändille povata isompaakin paikkaa indie rockin välitaivaassa.

Lähes eeppiseksi paisuva, eli neljän minuutin rajoja hätyyttelevä, Nevermine on hieman kankea startti, mutta onneksi Company ja Ages Ago saadaan puristettua yhteensä alle viiteen minuuttiin. Guterlin asianmukaisen hapuilevalta vaikuttava kitarointi on juuri niin skarppia kuin pitääkin ja Trillingin tapa upottaa elon takaiskuja puolikkaisiin lauseisiin on suorastaan hurmaava. Oma osansa on tietysti neidon äänellä, joka huokuu välinpitämättömyyttä, turhautuneisuutta ja toisinaan myös innostusta – eli nainenhan on sanalla sanoen ’cool’. Sellaisella Debbie Harryn mieleen tuovalla tylyydellä ryyditettynä, siis.

Forth Wanderers osaa rämistellä ja räyhätä, mutta tilaa annetaan myös pehmeämmille äänille, kun moiseen on tarvetta. Esimerkiksi Be My Baby on suorastaan hämmentävän iisi numero, lattian tuntuessa samaan aikaan vinolta ja valojen välkkyviltä, vaikka mikään ei periaatteessa ole pielessä. Kuinka täydellisen satunnaiselta nämä tarkasti hiotut soundit kuulostavatkaan…

Amerikkalaisen indie rockin kuolemaa on ennustettu jo niin pitkään, ettei moista jaksa edes miettiä. Eikä siellä mikään mihinkään kuole ainakaan niin kauan, kuin näin laadukkaita bändejä nousee esiin. Eihän tässä mitään taidetta tehdä, mutta rock toimii, riffit tarttuvat ja melankoliset melodiat nappaavat kiinni kuin telineellinen viehekaupan kalliimpia vehkeitä.