Sarah Kivi: Tiny Anthems

Omakustanne

What Am I kysyy Sarah Kivi jo Tiny Anthemsin ensimmäisellä kappaleella, eikä vastausta ole helppo muotoilla saati sitten ymmärtää. Ja onko tilanne toisaalta erilainen kenenkään meidän kohdalla? Kivi julkaisi Non-Orchestran kanssa vuosikymmenen alkupuolella musiikkia, ja etenkin Kiveen kirjoitettu -albumi on tutustumisen arvoinen tapaus. Vajaa vuosi sitten Kivi käynnisti soolouransa Freedomin voimin ja alkuvuodesta ilmestyi pitkäsoitto Tiny Anthems.

Kuka Kivi siis on ja mitä hän haluaa musiikillaan sanoa? Taisin eksyä äsken aiheesta, joten palataan takaisin punaisen nuoran tienoille. Kivi asustaa tällä hetkellä Berliinissä ja luo urbaania, elektronista, kokeellista ja rohkeaa pop-musiikkia. Tarkentavina koordinaatteina toimivat mm. trip-hop, industrial pop ja elektro folk, minkä lisäksi seesteisimmissä kohdin voi löytää myös ambientin, dub-stepin, synapopin sekä saksalaisen 70-luvun Düsseldorf-soundin partikkeleita. Näiden elementtien yhdistely, muokkaus ja heijastelu eivät ole ideoina mitenkään vallankumouksellisia, mutta lopputulos on se joka lopulta nostaa peukalon ylös tai alas – ja Tiny Anthemsin tapauksessa onnistumisprosentti ainoastaan kohoaa kun kappaleita toistaa ja toistaa.

People Acting Strange on kuin kuva esitteiden Berliinistä, mutta mainosmateriaalithan tehdään aina taiten. Eläväistä helkyntää, taustahälyä, puhuttelevat sanat, tarttuva rytmi ja täsmälleen oikea annos täytettä äänten väliin. Eikä yksikään ääni oikeasti ole edes mitään bulkkitäytettä, vaan pieninkin kilahdus on tarkkaan harkittu kuin japanilaisen kivipuutarhan jokainen murikka. Suomeksi esitetyt Paperilappu ja Harhaa ottavat nostalgisia askeleita kotoisen modernin iskelmän parketille, toisen jalan pysyessä kuitenkin tukevasti elektron luotijunan miellyttävien penkkien lähellä. Kontrasteja, vastavoimia, alati toistuvia voimapareja. Mennyt ja tuleva, joiden väliin puristuu se, jota kutsumme nykyhetkeksi.

Tiny Anthems haastaa otsikkonsa, sillä vaikka elektronisesti luodut biisit ovat minimalistisia, ei tämä albumi ole millään tasolla vähäinen. Näinä päivinä on jo klisheistä mainita omia teitään kulkevan, ja elektronisesta maailmasta innoitustaan hakevan naisartistin yhteydessä Kate Bush, mutta Kivi osaa järjestellä keskenään ristiriitaiset äänet niin taiten, että vertailu Bushin moderniin aikaan on puolestani vilpitön.