The New Tigers: Do Xao

Soliti

Kuinka aika kiirehtiikään eteenpäin? Olin aivan varma, että pääosin Turun suunnilta operoivan The New Tigersin mainio The Badger -albumi ilmestyi noin kolme vuotta sitten, mutta siitähän on kulunut pian jo puoli vuosikymmentä. Matkan varrella yhtye on menettänyt jälleen rumpalin, mutta Appu, Janne ja Valtteri ovat jatkaneet triona urheasti eteenpäin. Kolmikon kirjoittama ja tuottama Do Xao onkin luontainen ja looginen jatke ryhmän uralla.

Do Xao ei nimestään huolimatta ole mikään kurotus aasialaisen soudin suuntaan, tai ainakaan itse en löydä näistä yhdeksästä raidasta juuri muuta kuin mitä selvimpiä viittauksia angloamerikkalaisen kitararockin ja voimapopin suuntiin. Kahteen minuuttiin puristettu Nothing But Draining eroaa mittansa puolesta muusta joukosta, mutta dreampopin varjoissa jäähdyttelevä siivu ei ainakaan kärsi vähäisemmästä varrestaan – ettei vain kävisi juuri päinvastoin. Muuten biisien keskimitta painuu melko lähelle viittä minuuttia, pakottoman rullauksen antaessa kaikelle oman leppoisan silauksensa.

Alkupuolella etenkin sinkkubiisi Domino ja amerikkalaisen popfolkinkin kanssa flirttaileva Fortuna ovat mitä selvimpiä osumia. Kappaleiden tarttuvuus yhdistyy asianmukaiseen määrään rosoa – ei naarmuja ja juuri sopivasti tarttumapintaa. Osumien joukkoon on laskettava myös Spinoff, jolla oletettavasti koneavusteinen rytmipuoli antaa ryhtiä ja ruutia kevytrokkaavaan soittoon.

Do Xao osoittautui lopulta hienoksi ja monivivahteiseksi albumiksi, vaikka alkuun jopa hieman pelästyin kiekon virtaviivaisuutta ja omanlaistaan helppoutta. Ei tämä silti mitään päivänpaisteista hömppää ollutkaan, ei ainakaan kokonaan. Ja kun This Time Next Year sulkee kiekon en voi kuin toivoa, että ensi vuonna näihin aikoihin seuraava pitkäsoitto olisi jo työn alla – tai kenties ihan kaupoissakin asti. Kyllä näin pirteälle kitararockille, sähköiselle voimapopille ja heleälle fiilistelylle on aina tilaa.