Ryley Walker: Deafman Glance

Dead Oceans

Chicagosta kotoisin oleva Ryley Walker on niitä artisteja, jotka eivät mitä luultavimmin tule koskaan pelaamaan varman päälle musiikkiurallaan. Julkaistuaan esikoisalbuminsa neljä vuotta sitten Walker on jatkuvasti liikkunut eteenpäin ja sivusuunnissa musiikin ihmeellisessä maailmassa.

Kiiteltyjen ensilevyjen jälkeen ilmestynyt Golden Sings That Have Been Sung tuntui kuitenkin olevan mitä selvin askel harhaan, kokeellisuuden ja venyttelyn vesitettyä ne paremmatkin ideat. Pienen töyssyn jälkeen julkaisuketjussa koitti (Walkerin mittakaavassa) yllättävän pitkä tauko, ja viides sooloalbumi ilmestyy näin vuosi ja yhdeksän kuukautta edeltäjänsä jälkeen.

Kokeellisuus on tälläkin kerralla se oleellisin avainsana, eikä reitti indie folkin usvaisten korpien, blues rockin mudalta tuoksuvien jokipenkkojen ja progepoprockin tähtikirkkaiden taivaiden alla ole aina se ilmeisin. Deafman Glancen hallitsevin luonteenpiirre on seesteisyys, pehmeästi popahtavien siivujen solistessa kuin kesäiset purot halki vehreyttä ja auringonpaistetta pursuavan postikorttimaiseman. Laulu, akustinen sekä nätisti soitettu sähköinen kitara, erilaiset puupuhaltimet ja muut heleyttä lisäävät elementit reunustavat maalaisromanttista vaikutelmaa, Walkerin kertoillessa tarinoitaan vailla sadepilvenkään häivää. Reippaammin rockin polkuja pitkin kierivä Opposite Middle osataan pitää myös riittävän napakkana pakettina, eikä biisin simppeli voimanlähde ehdi näin uuvahtamaan.

Deafman Glance on mitä täydellisintä ja harmittominta taustamusiikkia helteiselle kesäpäivälle, jos ei tarvitse tehdä juuri muuta kuin makailla nurmikolla, viskoa hiukan frisbeetä ja pelailla mahdollisesti krokettia. Riittääkö se sitten syksyn tullessa? En osaa sanoa, mutta ainakin nyt albumin parissa on helppo viihtyä.