Vive la Void: Vive la Void

Sacred Bones Records

Moon Duon toisena puoliskonakin tunnettu Sanae Yamada on Vive la Voidin avulla löytänyt jotain uutta. Tai oikeastaan vanhaa, sillä Vive la Void elää ja hengittää 70-luvun retroista elektroilmaa. Kuinka käy siis seesteisempi düsseldorf-soundi Yamadalta, joka tällä kertaa vastaa kaikesta levyllä kuultavasta äänestä?

Vive la Void on kuin loppumaton matka öisen suurkaupungin läpi niinä aamuyön viimeisinä tunteina. Eikä tätä taivalta tehdä vilkkailla, ihmisten reunustamilla kaduilla, vaan betonikanjoneihin ohjatuilla monikaistaisilla pikateillä. Alkuun albumi vaikuttaakin kovin nopealta, kiireiseltä ja kenties jopa hieman painostavaltakin, sillä Yamada ei juuri jäähdyttele tai lämmittele, vaan loikkaa yhdestä kappaleesta mahdollisimman jouhevasti toiseen. Hieman kliininen ja negatiivinen vaikutelma lähtee kuitenkin jo parin pyöräytyksen jälkeen hälvenemään, ja pikseliset palikat loksahtelevat paikoilleen.

Siinä missä Moon Duon tekemiset ovat yhdistettävissä suhteellisen suoraan Neu! / Air -universumiin on Vive la Void varhaisemman Kraftwerkin lähisukulainen. Eikä tämä ole mitään sielutonta perässähiihtoa, vaan saksalaisten visionäärien rohkeus ohjaa Yamadaan niin onnistumisissa kuin niissä hudeissakin. Harva albumi paranee näinä päivinä enää siellä kymmenennen kuuntelukerran tuolla puolen, mutta joka kerta kun Atlantis haipuu hiljaisuuden aaltoihin, vaikuttaa Vive la Void rahdun laadukkaammalta pitkäsoitolta kuin aiemmin.