Pharaoh Overlord: Zero

Ektro Records

Ahkerasti levyttävä Pharaoh Overlord kuuluu niihin ryhmiin, joiden tyyli saattaa muuttua vavisuttavasti kiekolta toiselle. Aiemmin enimmäkseen stonerin, krautrockin ja psykedeelisen huuruilun parissa viihtynyt kokeili äänitaiteen rajoja Siluurikaudella. Yllättäväksi vedoksi voi laskea myös Out of Darknessin kasarihevistelyn, jonka jotkut tulkitsivat (oletettavasti virheellisesti) vitsiksi.

Zeron kuudella raidalla Pharaoh Overlord soittaa jälleen rockiksi ymmärrettävää musiikkia, biisien kaavojen toistaessa tutun ja turvallisen krautrockin oppeja. Toinen mitä selvin tukijalka seisoo taas stonerin avaruusmatkailussa, psykedeelisyyden puskiessa reiteille entistä paksumpia ja värikkäämpiä tähtisumuja. Vokalistin paikalla vaikuttaa tällä erää mörisevä ja örisevä Antti Boman, jonka viemäri-ilmaisu ei tosin istu mielestäni pakettiin mukaan kovinkaan kummoisesti. Tai sanotaanko vaikka näin, että alkuun virkistävältä ja erilaiselta tuntuva ratkaisu käy jo parin kuuntelukerran jälkeen hiukan puuduttavaksi ja vanhaksi.

Toisto on kautta aikain ollut PO:lle luonteva tapa toimia, ja toistoa on luvassa myös nyt. Maailmanlopun ateriana hyötyy käytetystä kaavasta eniten, sillä parissa simppelissä koukussa riittää terää vielä kuudenkin minuutin jälkeen. Yhdeksänminuuttinen jätti, Lalibela Cannot Spell Zero, on sen sijaan mitä selvin osoitus siitä, että kun eväät eivät riitä ja osasten yhteensopivuudessa mättää on jälki pahimmillaan lähes vaivaannuttavaa. Eikä siinä auta edes se, että kerroksia ladotaan toinen toisensa päälle, kun itse idea uuvahtaa jo ensimmäisellä neljänneksellä.

Erilaista ja muistettavaa, mutta ei niin ihmeellistä sitten kuitenkaan. Ja tuo toteamus on Pharaoh Overlordin yhteydessä mitä yllättävin, eikä siis hyvällä tavalla.