Julkaistu: 21.04.2018
Arvostelija: Mika Roth
Mascot Rerords
Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten edellisen pitkäsoittonsa julkaissut Black Stone Cherry jatkaa tuttujen hard rockin murikoiden louhimista. Näin siitäkin huolimatta, vaikka viime vuonna ilmestynyt Black to Blues EP paljasti hardisti rokkaavien herrojen lukkarinrakkauden blues rockia kohtaan. Siis sitä aitoa ja alkuperäistä Howlin’ Wolf/Muddy Waters -osastoa.
Teksasilaiset iskevät kuudennella albumillaan tiskiin 13 kivenkovaa southern hard rock -raitaa, jotka pyörittävät ja kierrättävät tuttuja rockin lohkareita. Ensin silmille lyödään pari täsmäiskua, jotka on julkaistu jo sinkkuinakin. Eikä siinä mitään, sillä Bad Habit ja Burnin ovat kumpainenkin todellisia biisivalioita, joissa genren pakolliset kuviot ja tuoreet tuulet saavat jälleen aikaiseksi magiikkaa. Joku kyynisempi voisi todeta, että ryhmä on laskelmoiva hittiensä luonnissa, mutta ainakin bändi pystyy luomaan niitä hittejä – ja se jos mikä on jo uskomattoman vaikeaa.
Energisen alun jälkeen jalkaa nostetaan kaasulta aavistuksenomaisesti, aivan kuin tässä seurattaisiin ihka oikeaa konserttia. Muhevalla pianolla ryyditetty New Kinda Feelin onkin sellainen bileraita, joka löytää taatusti paikkansa bändin settilistasta. Hieman myöhemmin soiva My Last Breath puolestaan osoittaa, että blues-kokeiluista taisi jäädä jotain taskuun, sen verran sielukkaasta kerronnasta tässä on kyse.
53 minuuttinen hard rock albumi on näinä päivinä melkoinen musiikkiannos, mutta BSC saa kuin saakin koneensa käymään startista aina ruutulipulle saakka.
Teksasista, Yhdysvalloista ponnistava Black Stone Cherry päivittää etelän juurirockin raskaan metalliseksi. Vuodesta 2001 toiminnassa ollut nelikko aloitti jostain post-grungen ja southern rockin välimaastosta, mutta vuosien mittaan bändin soittoon on hiipinyt enemmän bluesrockin vivahteita.
Chris Robertson – laulu, kitara
Ben Wells – kitara, laulu
Jon Lawhon – basso, laulu
John Fred Young - rummut
Linkki:
blackstonecherry.com
(Päivitetty 21.4.2018)