Perna: Valhalla Simhall

Suola-Apina Records

Ja sitten onkin luvassa jotain hieman erilaista… Napakasti nimetty Perna kertoo soittavansa kokeellista rock-musiikkia, joka on määritelmänä osuva ja samaan aikaan totaalisen heppoista sanahelinää. Mitä tämä sitten on tarkemmin ottaen?

Kuvitelkaa päässänne miltä Zappa kuulostaisi, jos hän olisi syntynyt jossain Balkanilla, päätynyt Suomeen ja löytänyt joukon kanssauskovaisia progekokeilijoita. Eli pirtsakka rock tungetaan hiukkaskiihdyttimeen, sitä törmäytetään mm. jazzin, funkin ja punkin kanssa, eikä yhtäkään lopputulosta ole heitetty suoralta kädeltä roskakoriin, vaan musiikin omia higgsin bosoneita on jahdattu avoimin mielin.

Muovipullo saattaa räjähtää reilussa puolessa minuutissa sektorista sivuun, mutta näitähän nyt sattuu CERNissäkin varmaan. Onneksi Sedät hiihtävät ja kalastavat, tietävät ja koittavat, ärsyttävät ja luulevat, sekä tekevät kaikkea muutakin siinä määrin isoilla marginaaleilla, että tarttumapintaa löytyy. Tutkikaa mut iskee punk-hakkunsa keskelle kuulijoiden, näkijöiden, tutkijoiden ja nuuskijoiden jakausta, räyhäämällä yksilön oikeuksien ja yksityisyyden piikkilanka-aidoilla. Nerouden ja järjettömyyden sumuisilla rajoilla luotaa myös Sanni, joka reilussa minuutissa jazzrappaa ohjelmajulistuksensa. Kädet pystyyn, nämä heput ovat neroja. Ainakin toisinaan.

Valhalla Simhall on niitä albumeita, jotka taatusti jakavat mielipiteet. Henkilökohtaisen lähipiiriotantani perusteella noin puolet kuulijoista/uhreista vihaa tätä, kun taas toinen puoli pitää bändiä riemastuttavan persoonallisena jazzrockpunkpoprap-ryhmänä.