Kurituspuolue: Puolivalmis ohimarssi

Omakustanne

Miltei länsirannikon koko pituudella päämajojaan pitävä Kurituspuolue julkaisee neljännen pitkäsoittonsa kolme ja puoli vuotta Porno-Oopperan, eli edellisen kiekon, jälkeen. Syyksi julkaisujen venähtäneeseen väliin ilmoitetaan henkilöstö- ja aikatauluongelmat, jotka lykkäsivät valmiiden biisien ikuistamista tarpeettoman pitkään. Nyt trio on kuitenkin löytänyt jälleen muotonsa, ja mihinkäs tällaiset rypistelyraidat nyt vuodessa tai kahdessa ehtivät vanhenemaan.

Jo aiemmin yhtye on ottanut kantaa pienen ihmisen puolesta, ison maailman (väki)valtakoneistoa vastaan, eikä periaatteista tingitä nytkään. Työläinen onkin saappaan ja mudan välissä rypistelevä kurja, kun Raha ripittäytyy toisaalla ja raippa laulaa selkänahkojen yllä. Toinen entistä ja nykyistä yhdistävä tekijä on suunnattoman laaja ilmaisukirjo, joka neljännellä albumilla on saavuttanut kiistatta maksimipisteensä. Musiikin sisuksista löytyykin mm. 70-luvun progerockia, puhdasta poppia, metallia, punkkia – ja tietysti näiden kaikkien suurempien linjojen alle, katveisiin ja taitoskohtiin jääviä sivupolkuja.

Soundien ja ratkaisujen rikkaus on ihailtavaa, mutta samalla Kurituspuolueen eväät tahtovat uusimmalla julistuksellaan levitä mielestäni jo tarpeettomankin laajalle alalle. Toki jokainen biisi kuulostaa ryhmältä itseltään, kiitos jo yksistään rumpali/vokalisti Rölli J. Rekkon persoonallisen ilmaisun, mutta mistään ehyestä ja muodoltaan kauniista kokonaisuudesta tässä on turha puhua.

Mutta todettakoon loppuun, että Puolivalmis ohimarssi on myös ihailtavan tinkimätöntä, ajatuksia herättävää ja puhtaasti oman kuuloista. Ja sehän on näinä päivinä jo paljon se.