Sisare: Leaving the Land

V.R. Label

Sisare siirtyi neljä ja puoli vuotta sitten progressiivisen rockin tähtisumujen pariin, kun ryhmän esikoisalbumi Nature’s Despair antoi bändille uuden suunnan. Vokalisti/kitaristi Severi Peuran luotsaama kokoonpano on saanut nyt valmiiksi toisen pitkäsoittonsa, jolla tähteinvälinen matka jatkuu entistäkin eteerisemmissä ja rauhaisimmissa tunnelmissa. Albumin kuusi biisiä sijoittuvat kaikki pituudeltaan kuuden ja kahdeksan minuutin väliin, eli pitkäsoitolle kertyy mittaa sopivasti hieman päälle 41 minuutin verran.

Langat ovat selvästi yksissä käsissä, sillä Peura on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut kaiken materiaalin, minkä lisäksi herra on myös äänittänyt, tuottanut ja miksannut levyn. Masterointi on sentään luotettu Jaime Gomez Arellanon kokeneisiin käsiin, ainakin tällä kerralla. Johtoteemana toimii yhä 70-luvun progerock, joka äityy toisinaan miltei metalliksi, puhtaiden vokaalien ja toistuvien Pink Floyd / Jethro Tull -kaikujen värittäessä reittiä. Toisena selvänä heijastuspintana toimii em. yhtyeistä innoituksensa saaneet orkesterit, tyyliin: Opeth, Porcupine Tree ja kumppanit. Eikä siinä mitään, sillä kyseiset kokoonpanot ovat osanneet viedä osaltaan genreä eteenpäin, lisäämällä perinteeseen oman osansa ja päivittämällä niin soundeja, ratkaisuja kuin tehokeinojakin.

Sisare ei pysty aivan vastaavaan, sillä Leaving the Land kuulostaa edelleen enemmänkin toisten tekemisiltä kuin bändiltä itseltään. Tai ainakaan oma korvani ei löytänyt kokonaisuuden takaa sitä persoonallista ydinlankaa ja kaiken juuri Sisaren sisään sulkevaa kehää. Vahvimmillaan ryhmä on Genon jouhevassa kulussa, sekä Shatteredin melodisessa maalailussa, eikä suoria huteja löydy. Mutta ei toisaalta niitä asteroidit tieltään räjäyttäviä monumenttejakaan.