Machina: Ride Revenge

Omakustanne

Oululainen Machina soittaa kasari-hevanderia ylpeänä ja tarkoituksella. Puserrus on germaanisen kovaa ja satunnaiset power metalin lohkareet vakuuttivat jopa siinä määrin, että luulin aluksi kuuntelevani jonkin saksalaisen orkesterin kiekkoa. No, Oulu saa nyt olla Suomen Saksa, eikä Ride Revenge häpeä vertailua edes oikeiden teutonien edessä.

Avausraita New World Vision laukkaa kuin jääkäri sotaan, mutta isompaa vasaraa aavistuksen hitaammin heilutteleva Forgery nassahtaa sittenkin veljeään tarkemmin maaliinsa. Kyse on pitkälti ainesten keskinäisestä tasapainosta, sekä tietysti melodioiden ja riffien tarttuvuudesta, mutta Machina ansaitsee kumarruksen myös isomman kuvan ymmärryksestä. Niinpä kolmantena raitana kuullaan jo puhdas puolislovari All Roads Lead Home, ja vaikka siivu ei mikään Scorpions / Michael Schenker Group -luokan numero olekaan, ajaa se asiansa.

Kiekon puolivälissä meno hieman muuttuu, kun heppoisempi Fingerscrossed kääntää aikakoneen viisareita reilummin 70-luvun puolelle. Pub rockia on harvemmin ymmärretty ympätä mukaan heavy levylle sitten 70- ja 80-lukujen taitteen, mutta lopputulema voidaan laskea osumien joukkoon. Yllättävää, erilaista ja ennen kaikkea sopivissa määrin kokonaisuutta rikastavaa. Prinikat rintaan irtoavat myös kiekon sulkevalla Ride Revenge -tunnelmoinnilla, joka yhdistää slovarin, manowarmaisen uhon, Dion kohtalokkuuden ja iskee näistä kaikista tarpeista ihmeteltäväksi valtaisan tunnelmakokon. Uh-huh!

Eihän tässä miekkaa uudelleen keksitä, eikä Ride Revenge ole suinkaan virheetön mestariteos, mutta kun onnistumisprosentti on näinkin korkea ja kasarihevin saa kuulostamaan tuoreelta, on jotain erittäin oleellista tehty oikein.