CMX: Alkuteos

Ratas / Sony

Alkuteos on kirjallisessa maailmassa nimensä mukaisesti se alkuperäinen teos, josta kirja on käännetty. A.W. Yrjänä kääntää CMX:n 16. albumilla huomion nimenomaan kertomakirjallisuuden järkälemäisiin alkuteoksiin uskonnon ja mytologian saralla. Eli CMX:n omiin alkujuuriin.

TROGOAUTO­EGOCRAT, HEPTA­PARA­PARSHINOKH, TRIAMATZIKAMNO -työnimellä kulkenut albumi on askel kohti progempaa CMX:ää. Ehkä aiempaa kevyempi askel, mutta selvä suunnanmuutos tylsähköstä Mesmeriasta (2015) joka tapauksessa. Näkemys on tietysti kuulijan korvassa, mutta ainakaan allekirjoittaneen mielestä CMX ei ole kaikkein elastisin yhtye tekemään perinteisiä pop-lauluja. Siksi tervehdin Alkuteoksen suunnanmuutosta ilolla, vaikka esimerkiksi komea avausraita Elementa ei pääsekään täysin oikeuksiinsa liian kliinisessä äänimaailmassa.

Aivan niin väkevään runttaukseen yhtye ei siis lähde kuin mihin loppuvuodesta 2016 julkaistun Cloaca Maxima III -kokoelman jotkin uudet kappaleet viittasivat. Kenties juuri sen takia ne päätettiin julkaista juuri tuolla kokoelmalla, erillisen albumikokonaisuuden sijaan. “Pehmeämpää” soundia edustavat koskettimet ja konesoundit istuvatkin sangen nasevasti Alkuteoksen koukeroiseen mutta helposti lähestyttävään pop-progeen. Ei ole sattumaa, että juuri syntikoilla kyllästetty Konx om pax nousee tämän albumin CMX-klassikoksi.

Alkuteos on edeltäjäänsä Mesmeriaa yhtenäisempi kokonaisuus. Keulakuva A.W. Yrjänä on kertonut, että Mesmerian jälkeen hänelle jäi “riffittelyvaihe päälle”. Tämä näkyy paitsi kappaleiden lopputuloksissa myös miellyttävän pintaan miksatussa bassossa. CMX:n mittapuulla Yrjänä suorastaan groovaa, mikä tekee Alkuteoksesta paikoitellen ilmavan ja lämpimän albumin.