kumma.: Heguman II - Dr. Wille's Revenge

Omakustanne

Reilu kaksi vuotta sitten kumma. yhtyeen Heguman vs. Dr. Wille sai allekirjoittaneen(kin) sormet kohoamaan hiusrajan yläpuolelle. Jo silkalla kirjoitusasullaan haastava kumma. jatkaa valitsemallaan tiellä, eli amigacore, kokeelliseksi laskettava punk ja nu-metal törmäilevät taas toisiinsa niin, että pikselit lentävät ruudulle.

Muoto on tietysti yksi asia ja sisältö toinen, oli tilanne mikä tahansa. Ns. normaaliuden sääntöjä haastavan pinnan alla on tässäkin tapauksessa nippu kelpo biisejä, jotka kertovat pelin olevan huomattavasti monimutkaisempi kuin vain jokin perustasohyppely. Takana lupaava tulevaisuus paljastaa jopa melodisuutensa loppumetreillä, vaikka muuten hakku heiluu iloiseen tahtiin. Seitsenminuuttinen Jos katse voisi tappaa on tahollaan eeppisyyden elokuvallisia portteja kolisteleva metallointi, jonka äärellä ei voi kuin hämmentyä vain entistä enemmän. Mikä sen muodon pitikään nyt olla?

kumma. hallitsee nykivän metalloinnin ja räkäisen hardcoren istuttamisen peliäänimaailmaan, mutta kun käsissä on hämmennystään huokuva kappale kuten Kuin viimeistä päivää, tuntuu ryhmä jäävän oman sapluunansa vangiksi. Onko vitsi vielä hauska, kun se kerrotaan yli kymmenen vuotta myöhemmin? Vai oliko mitään vitsiä ensinnäkään olemassa? Niin tai näin, tohtori Willen kosto taitaa olla teos, jonka on tarkoituskin aueta täysin vain tekijöilleen.