Jääportit: Jääportit

Epidemie Records

Hämmästyin kun tajusin, että Jääportit oli viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla miltei yhdeksän vuotta sitten. Tuolloin arvioimani Voimasuo-albumi löytyy edelleen hyllystä, ja kiekko on edelleen satunnaisessa soitossa. Tuo hieno pitkäsoitto saa nyt viimein jatkoa, ja vaikka monet asiat ovat muuttuneet, on Jääportit yhä oma itsensä.

Aina vaikeasti rajattava post-rock ja samaa tarkkuusluokkaa edustava ambient ovat edelleen mitä selvimmät tienviitat Tuomas Mäkelän luomassa musiikissa. Lopputuloksia voi kutsua tietysti psykedeeliseksi rockiksi, mutta elektroninen äänimaisemointi ja pienet vinkkaukset niin shamanistisiin iättömyyksiin kuin industrialin teollisuushalleihinkin, pitävät rajat sopivan sumeina. Periaatteessa mitään suuntaa ei pelata pois, mutta toisaalta mihinkään aiemmin rakennettuun ei myöskään nojata tarpeettomasti.

Jääportit onkin tavallaan mitä suorin rock-albumi, joka vain esitetään poikkeuksellisin metodein ja soittimin, elektronisuuden haukatessa kakusta normaalia suuremman osan. Vokaaleja, tai oikeammin laulettuja sanoja, ei kuulla, eikä niitä myöskään kaivata. Tunnelmat ja tunteet välittyvät kyllä muutenkin, enkä voi kuin ihailla Mäkelän kykyä löytää kulloiseenkin tilanteeseen juuri sopivinta soundia, ratkaisua ja äänikuvaa.

Saatesanoissa tekijä itsekin osoittaa yllättyneensä ajan kulumisesta, joten toivotaan että jatkoa ei tarvitse vastaisuudessa odottaa ihan näin pitkään. Kyllä näin upean eteeriselle post-rock/ambient utuilulle on aina tilausta.