Preoccupations: New Material

Jagjaguwar

Preoccupationsin osuvasti nimetty uusi pitkäsoitto on calgarylaisen postpunk-yhtyeen kolmas albumi reilun kolmen vuoden sisään. Viet Cong -nimen alla julkaistu esikoisalbumi kouristeli noisen puristuksessa, raivon kiteyttäessä musiikin nipuksi teräviä timantteja. Syksyllä 2016 ilmestynytPreoccupations-pitkäsoitto näki nelikon siirtyvän popimpaan ympäristöön, postpunkin toimiessa edelleen ydinlankana ja kokonaisuuden ollessa sanalla sanoen täydellinen.

New Material on laadukas ja vahva albumi, se todettakoon heti alkuun. Mutta se on myös tähän mennessä vähiten yllättänyt kokonaisuus, jonka sisuksista pullahtavat esiin myös ensimmäiset täytemateriaalilta tuoksahtavat raidat. Tai voi tietysti olla, etten vain ymmärrä valittavan Manipulation postpunk-slovarinkaltaisen suuruutta. Eikä popahtava Antidote kuulosta mielestäni juuri tunkkaista Talking Heads -demoa kummemmalta. Ja tämä on siis niitä biisejä, jotka David Byrne olisi heivannut laidan yli albumeita kasatessaan.

Kirkkaimmillaan yhtye loistaa avausraita Espionagen koleissa halliäänissä, sekä Antidoten loputtomalta vaikuttavassa virrassa, joka ei kuitenkaan käänny missään kuuden minuutin vaiheessa tylsyydeksi. Bändin kaikkien aikojen upeimpiin siivuihin nousee puolestaan postpunkpop-helmi Disarray, joka olisi myös voinut soida vaikka pidempäänkin.

Yksikään bändi ei tee loputtomiin täydellistä jälkeä, ei edes The Beatles, mutta vaikka New Material on ”vain” neljän tähden kiekko, on se mitä vahvin sellainen. Ehkäpä seuraavaa albumia kannattaisi kypsytellä täydet kaksi vuotta, tai enemmän, jotta pieni huojunta rajoittuisi tähän yhteen kertaan.