Konstantin Samolovov & Alexey Sysoev: Varietas

Intonema

Missä kulkee äänitaiteen ja perinteisesti ymmärrettävän musiikin raja? Koska äänet ovat vain ääniä, ja milloin ne muuttuvat musiikiksi? Kas siinä pari kysymystä joita pohdin, kun tutustuin Varietasin kahteen raitaan. Venäläiset Konstantin Samolovov ja Alexey Sysoev ovat äänittäneet albuminsa yhden päivän aikana, kesäkuun puolivälissä vuonna 2017, ja oletan improvisaation näytelleen ainakin jonkinlaista roolia luomistyössä.

Niin ääniä. Niitä tällä levyllä on paljon, mutta naksahduksista, kumahduksista ja rätinästä ei ota alkuun juurikaan musikaalista selkoa. Yli 25 minuuttinen Moto liikkuu ensimmäisten viiden minuutin aikana lähinnä joitain millimetrejä äänimaisemassa, naksunnan ja rapinan kuulostaessa lähinnä sattumanvaraiselta hälyltä. Ei selkeää rytmiä, ei toisistaan eroteltavia osia, ei ihmisten ääniä. Ja kun naisen (?) kaukaista laulua sitten kuullaan, on sekin jonkin rikkoutuneen radion uumenista kuultavaa muminaa, vahvan betoniseinän tuolta puolen. Vartin kohdilla rummuista ja muista kolisteltavista esineistä saadaan jo enemmän ääntä, mutta mitään rytmiä, virtaa tai hahmoa en havaitse. 11 ja puoliminuuttinen Cycle on miltei täsmälleen samoista aineksista koottu teos. Narinaa, naksutusta, kolinaa, satunnaista rämähtelyä ja jotain mikä kuulostaa rumpuihin kompastelulta.

Olen erittäin yllättynyt, ellei tämän ääniteoksen tueksi ole tarkoitettu jotain visuaalista, sillä tällaisenaan Moto ja Cycle ovat kumpikin kuin karmeja vailla maalauksia. Kiinnostavia, mutta vain alkupisteen kaltaisia täpliä tarpeettoman mittavalla seinällä.