Pianos Become the Teeth: Wait For Love

Epitaph

Yhdysvaltalainen Pianos Become the Teeth on niitä yhtyeitä, jotka olivat päivittämässä post-hardcorea uuteen kuosiin viime vuosikymmenen vaihteessa. Ryhmän kovasti kiitelty debyyttialbumi Old Pride saatiin pihalle juuri edellisen vuosikymmenen loppumetreillä, screamo ja emo -termien vilkkuessa ahkerasti bändin ympärillä. Vuoden 2011 lopulla oli vuorossa tummempisävyinen The Lack Long After, jolla ryhmän primus motor, Kyle Durfey, purki synkkiä tuntojaan mm. isänsä kuolemanvakavasta sairaudesta.

Bändin neljäs albumi, Wait For Love, onkin sitten jotain hieman muuta. Toki Pianos Become the Teeth on edelleen laskettavissa post-hardcoren ja emon piireihin, mutta pitkälle tässä on tultu jopa neljän vuoden takaiseen Keep You -pitkäsoittoon verrattuna. On klisheistä todeta, että ikä vie rosot mennessään, mutta juuri niin tässä on kaiketi käynyt. Durfey on sitten viime albumin mennyt naimisiin, tullut isäksi ja huomannut – omasta mielestäni ainakin – että elämä on oikeastaan aika kivaa, eikä sen soisi päättyvän. Etenkin kun on omaa jälkikasvua, ja arki on täysin erilainen aiempaan verrattuna. Eikä siinä mitään, sillä rakkaus ja ns. arki ovat toimineet vähintäänkin yhtä suurina innoittajina muusikoille halki aikojen, siinä missä surukin, mutta jokin tässä kaavassa ei nyt toimi.

Wait For Love voisi olla kaunis albumi, jos yhtye osaisi vain päästää vanhasta taakastaan irti. Sanon taakasta, sillä viisikko epäonnistuu harmillisen usein yrittäessään olla samaan aikaan rankka ja rakastava. Poissa ovat mysteerisyys, tuska ja viiltävä raivo, mukaan ovat tulleet rakkaus, lämpö ja välittäminen. Rosoiset äänivallit ovat nyt melodisempia, vokaalit puhtaampia ja sovitukset sovinnaisempia, ehkä se on hyväkin asia lopulta. Ehkä.