Swallow The Sun: The Morning Never Came

Firebox

Nyt tärähti ja kunnolla! Jyväskylästä kotoisin oleva Swallow The Sun lyö loppusyksyn ja alkutalven synkkien iltojen kunniaksi sellaisen levyn, että perustellusti voidaan puhua jopa vuoden kotimaisesta metallijulkaisusta. Mukaan mausteeksi doomahtavaan metallointiin on napattu hieman death- ja gootti-vaikutteita, temmon pysyessä kuitenkin läpi levyn melko rauhallisena. Soittajia bändissä on mukana kolmesta muusta yhtyeestä (Plutonium Orange, Funeris Nocturnum ja Rautakello), mutta silti lopputulos on omaleimainen eikä suoria vaikutteita "isäntäbändeistä" ole - ainakaan suoraan - kuultavissa.

Pitkät, melankoliset ja surussaan hetkittäin raastaavan kauniit kappaleet lipuvat verkkaisesti toinen toisensa perään, sävellysten kestäessä reilusta viidestä vajaaseen kymmeneen minuuttia. Mistään junnaavasta paikallaan polkemisesta on kuitenkin turha puhua, sillä biiseissä tapahtuu jatkuvasti ja ote on koko ajan terävä ja virkeä. Mahtavassa äänimaisemassa päälimmäisenä soivat komeasti kitarat joista kaksikko Raivio ja Jämsen rakentaa toinen toistaan seuraavia valleja, joihin on upotettu rekkalastillinen nopeasti tarttuvia, mutta ehdottoman pitkävaikutteisia koukkuja. Melodioiden luonnissa kuusikielisiä auttaa kosketinsoittaja Munter, jääden välillä taustalle näkymättömiin mutta nousten aina oikeaan aikaan sopivasti esille. Tässä lepääkin yksi bändin suurimmista vahvuuksista, sillä kovin monet ryhmät liimaavat niitä helposti kaiken hautaavia kosketinmattoja aivan liiaksi joka paikkaan – ja yleensä vielä liian 'pintaan'.

Raskasta musiikillista kuvaa sävyttää myös runsaasti esillä oleva laulaja Kotamäen brutaalin raaka vokalisointi, joka turhankin harvoin esittelee myös erittäin laadukasta ’puhdasta’ puoltaan. Yhtyeen vankan metallisen rakennelman runkona toimii rumpali Pasasen ja basisti Honkosen takomat pohjat, joista ei pahaa sanaa voi sanoa – ylistäviä sanoja kylläkin.

On suuri ilo huomata että kotimaastamme löytyy näin laadukkaita doom-ryhmiä, sillä tämä bändi on todellinen löytö! Musiikillisia vaikutteita on varmasti saatu niin länsi-naapuristamme kuin brittein saariltakin alan suurilta nimiltä, mutta lopullinen tulos on silkkaa Swallow The Sunia. Mitä tämä ryhmä tuleekaan tulevaisuudessa meille vielä tarjoamaan? Tuskin maltan odottaa...

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 01.03.2005:

Pisteet:

:
kyllä, pidän levyä samassa arvossa kuin arvostelija.. sillä erotuksella, että sanoitukset eivät taaskaan kolahda.. näissä doom- tai goottimetal-bändeissä on mielestäni usein tuo yksi ärsyttävä piirre; eli nuo "trough her silvery body"-tyyppiset sanoitukset, joissa seksistisyys ja kuolema yhdistetään.. voi olla, että olen ymmärtänyt ne väärin, mutta ärsyttää silti.. tuntuu, että sanoitukset tehdään aina väkisin tuonlaisiksi, ja se voi kasvattaa levyn myyntiä tietysti.. no kuitenkin, levy on ehdottomasti yksi maailman parhaista tämän tyylin levyistä; ihanan synkkä.. ja nuo kannet on kyllä täydelliset kyseiseen levyyn; siinä oleva talo on tuttu unista, ja juuri niin pelottava kuin sellainen voi olla.. toinen miinus mikä itselläni on kaivanut mielessäni tästä levystä, on se että laulussa on liikaa puuduttavaa örinää, jota on kuultu kyllä jo aika monella bändillä.. ois ollu mahtavaa jos laulaja olisi käyttänyt sopivasti enemmän tuota "puhdasta" laulua, koska sen hän osaa varmasti.. joskus ajattelee, että mitä näitä miinuspuolia edes hakee; levy on artistien tekemä, ja he ovat halunneet tehdä siitä tuonlaisen; ja tuonlaisena se on juuri sopiva.. mutta toivottavasti seuraava swallow the sun-levy sitten olisi se viiden tähden levy minun levyhyllyyni..

FrozenMoon kommentoi 16.08.2005:

Pisteet:

Vuoden parhaimmistoa todellakin. Doom-death metallia parhaimmillaan. Kaikki kappaleet on iskeviä, mutta minun mieleeni on eniten tuo noin 9 minuuttinen Through Her Silvery body, jossa on tarttuva alku soitto ja kappale on muuten todella hyvä ja hidastempoinen. Tästä bändistä tulee mieleen, hm. ehkäpä My Dying Bride. Tässä on aikalailla klassikon ainesta. Suosittelen levyn ostoa kaikille Doom/death metallin ystäville ja vähemmän tästä genrestä välittäville.