Noel Gallaghers High Flying Birds: Who Built the Moon?

Sour Mash Records

Oasis-yhtyeen entisen lauluntekijän kolmas sooloalbumi on monellakin tapaa eri maata. Noel Gallagher paljasti jo varhaisessa vaiheessa levyn äänityksiä kokeilevansa hänelle uutta lauluntekometodia: kappaleet eivät olisi studioon tullessa valmiita, vaan niitä työstettäisiin vasta äänitysprosessin lomassa. Tähän hän sai rikoskumppanikseen toisen 1990-luvun suuruuden, tuottaja David Holmesin.

Molemmat tekijät näyttelevät suurta roolia siinä miltä Who Built the Moon? kuulostaa. Kahdelta edellisalbumilta on paistanut perfektionistin loputon hiomistauti ja tutut maneerit: perusvarmat ja vakaat pop-laulun rakenteet on yhdistetty tarttuviin melodioihin piirun verran Oasis-aikoja aikuismaisempaan ja seesteisempään tyyliin. Vienot pilkahdukset esimerkiksi avantgarden tai jazzin suuntaan ovat olleet yksittäisiä hetkiä, eivät vallitseva asiantila.

Mutta David Holmesin kanssa homma jytää eri suuntaan. Who Built the Moon? tarjoilee psykedeelistä kevytdiskoilua jytisevillä bassokuvioilla ja ihanan kakofonisella yleisilmeellä, joka huokuu seikkailunhalua ja irtiottoa. Toisinaan käydään vieraisilla soulin olohuoneessa, useimmin naitetaan glamrockia konemusiikin elementteihin.

Kirkkailla väreillä täytetty ja elokuvamainen Fort Knox -puoli-instrumentaali myllyttää rappaukset seiniltä ja toimii eräänlaisena tiedonantona siitä mitä tuleman pitää. Albumi mellastaa äänekkäästi ja hämmentävänkin kiireisesti, mutta samalla lähes vienon flirttailevasti. Tahtia tarpeettomasti hidastava Be Careful What You Wish For -suistoblues ja ytymmissä paloissa esiin tuleva Noelin lauluäänen rajallisuus ovat oikeastaan ainoat miinuspuolet. Artistin eräs lähisukulainen naulaisi yhdellä otolla paremmat suoritukset purkkiin, mutta eipä mennä siihen, kun Noelin uunista on tullut näinkin mainio pop-levy.