Mournful Lines: Versatility

Omakustanne

Suomalaista, melankolista, melodista ja tunnelmallista. Kas siinä muutamia osuvia termejä, joiden avulla Oulussa viisi vuotta sitten perustetun goottimetalliorkan musiikkia voi tarkemmin kuvailla. Etsittyään sitä ominta soundiaan muutaman vuoden ja julkaisun ajan, asettuivat palat kohdilleen viimeistään pari vuotta sitten ilmestyneellä Heartstrings EP:llä. Toki liikettä on tapahtunut senkin jälkeen, mutta niinhän normaalin bändin musiikissa kuuluukin tapahtua.

Versatility etsii alati täydellisintä kulmaa ja esimerkiksi Rain on juuri sellainen melankolian sade, jolla sydämiä käristetään toivotulla tavoin. Harmi vain että biisin vauhtiin pääsemiseen kuluu tavattoman paljon aikaa, eivätkä karskimmat miesvokaalit matkan puolivälissä tahdo istua oikein kuvaan. Hieman myöhemmin kuultava Treason osuu myös harmillisen lähelle häränsilmää. Harmillisen siksi, että sangen pienellä marginaalilla biisi ei räjäytä taivaita tieltään, vaikka kertsissä jo lupaavaa rutinaa rakenteista kantautuukin. Aineksia siis olisi, mutta lopullinen muoto jättää tässäkin tapauksessa keitoksen hieman haaleaksi.

Silent Room ottaa goottimetallista astetta rokimman otteen, ja johan alkaa tapahtua. Tämähän kuulostaa hetkittäin jo parempien päiviensä Theatre of Tragedylta, mikä on siis mitä korkein kehu tässä yhteydessä. Mukavasti kutittelee myös Out of Reach, joka mahtigoottiballadi-muodostaan huolimatta jaksaa seistä jaloillaan alusta loppuun saakka – ja vieläpä kerrasta toiseen. Biisin tunnelastia tulee mitata tonneissa, eikä siivu silti tunnu painostavalta. Ainakaan sellaisella huonolla tavalla.

Niin on tasaista, että toisinaan maku on jo tasapaksun rajoilla. Suosittelen karsintaa biisien pituuksissa sekä niissä iskuhetkiin johdattelevissa osissa, niin eiköhän se siitä. Tai sitten sekaan pitäisi ripotella rohkeammin sisaruksistaan erottuvia väriläiskiä, sillä upeimmatkin ruskan sävyt menettävät hohtonsa ilman vertailukohtia.