Dusk of Delusion: (F)unfair

Fantai�Zic

Ranskalaisen Dusk of Delusionin historia on t�t� kirjoitettaessa viel� sangen lyhyt luku, sill� syksyll� 2016 syntynyt ryhm� on ymm�rt��kseni saanut julkaistua vasta t�m�n esikoisensa. (F)unfair-pitk�soiton teemat py�riv�t reilun sadan vuoden takaisissa huvipuistoissa, joissa friikkishowt ja kaikenlaiset ei-niin-hauskat erikoisuudet saivat s�ikkymist� kaipaavan yleis�n haukkomaan henke��n. Tuohon kun lis�t��n viel� viittaukset sirkukseen, niin kuvastoa on vaikea kutsua ainakaan vallankumouksellisen tuoreeksi.

Musiikillisesti DoD seisoo mit� selvimmin melodisen, modernin ja rosoisemman metallin keskikent�ll�. Rankat aiheet ja toisinaan huudoksi taipuva vokalisointi osoittelevat tietysti deathin suuntaan, mutta DoD ei oikein pelaa tuota(kaan) korttia loppuun saakka. (F)unfair onkin monin paikoin vain n�enn�isrankkaa r�tkett�, jonka ��nivallien paksuudet ovat huolestuttavan ohuita � jos siis tarkoitus on kalastella modernin deathin, metalcoren ja n�iden muiden vastaavien apajilla. Tahtoa olisi varmaan nousta Gojiraksi Gojiran paikalle, mutta silloin rautaa pit�isi lastata tankoihin huomattavasti enemm�n, eik� pieni lis�panostus sovitusten persoonallisuuteen ainakaan heikent�isi mahdollisuuksia.

Toinen selke� ongelma on ensiluokkaisen kappalemateriaalin v�hyys verrattuna t�ytteeksi laskettavaan huttuun. The Juggler pelitt�� sirkus-tilutteluineen kaikkineen ja raskaammalle kaistalle itse��n tunkeva Sharpest Cards omaa tarttuvuutta sek� voimaa, mutta muuten onkin hiljaisempaa. Taisivat p��st� himpun verran etuajassa albumintekotalkoisiin, v�itt�isin.