The Men: Drift

Sacred Bones

New Yorkin Brooklynistä kotoisin olevalla The Men -orkesterilla on jo täydet kymmenen vuotta uraa takana. Vuonna 2010 esikoisalbuminsa julkaissut miesjoukko on urakoinut melkoisesti, sillä Drift on jo ryhmän seitsemäs pitkäsoitto, ja väliin on mahtunut pienempiäkin julkaisuja. Mutta etenkin tämän kiekon tiimoilta nousee esiin kysymys: onko määrä ohittanut laadun?

Alkujaan punk rockin rankemmalta puolelta käynnistynyt matka on kulkenut halki eri tyylilajien, ja Drift ajelehtiikin nimensä veroisesti rock-musiikin rehevällä delta-alueella. Hallitsevin elementti on postpunk, mutta myös pop, rock, americana ja jopa folk kukkivat villeinä ja vapaina. Popeimmillaan bändi onkin kuin heppoisempi versio R.E.M.:n kaltaisista jäteistä, joiden käsissä viehkeä Rose on Top of the Worldkin olisi saattanut kasvaa valtaisaksi hitiksi. Vahvimmillaan yhtye on pysyttäytyessään vahvuuksiensa parissa, ja tehdessään sitä mitä orkesteri teki uransa alussa. Avauksena kajahtava postpunk-möhkäle Maybe I’m Crazy ja tylyä punkrockia kasvoille iskevä Killed Someone potkivatkin siihen malliin, että kaiken maailman pop-häröilyt pistävät ihan harmittamaan.

Drift on hajanainen kiekko, ja The Men tuntuu kärsivän identiteettinsä katoamisesta. Albumi tarjoaa kyllä ilahduttavia yllätyksiä, mutta kokonaisuutena se on kuin nurkassa pauhaava jukeboksi, jossa satunnaissoitto antaa kuultavaksi mitä milloinkin.