PeukaLoiset: LintuKoto

LoisetRecords

Sanotaan että kaikki musiikki on taidetta, minkä lisäksi on ihan erikseen vielä taidemusiikkia. Sanotaan että teatteri se vasta tosi taidetta onkin, ja löytyy myös joitain urheita, jotka yhdistävät musiikin teatteriin. Tässä pientä pohjustusta joka on tarpeen, kun ”VoodooPunkkia” esittävän ryhmän esikoisalbumia ryhdytään ruotimaan. Ja mikä olikaan bändin/ryhmän/ilmiön nimi? PeukaLoiset.

PeukaLoiset on valokuvataiteilija Juha Metson ja näytelmäkirjailija Miko Kivisen ympärille muodostunut joukko, joka tällä albumilla esiintyy seitsenhenkisenä. Levyn kymmenestä kappaleesta on helppo ottaa kiinni, sillä teemat ovat monelle meille tarpeettomankin tuttuja. Rakkaus – ja sen puute, raha, työ, arjen murskaava syli, taivaan sineen karkaavat haaveet. Aiheet ovat tietysti tuttuja miljoonista muistakin yhteyksistä, mutta ryhmän folkkia syleilevä, punkin periaatteellisuutta halaava ja suomalaisen inhoiskelmän repaleisissa helmoissa roikkuva tapa esittää asiansa on persoonallinen.

Räävitön Tarzan hieroo ökyelämänsä kuulijan kasvoille, Lou Reedin haamun tarkastellessa taustalta hyväksyvästi esitystä. Aikuisii helisee vinolla folk-sillan kupeella, rämpytellen kitaraa ja odottaen jokaisen ohikulkijan jättävän antamatta soittorahaa. Osta! loikkaa shamanistisesti kuin luovuutensa turkkamaisimmassa vaiheessa kärvistelevä Sielun Veljet. Kyllä vaan, kotimaisen outorockin tunnusmerkit täyttyvät myös vaivatta. Koomiset ylilyönnit menevät tahollaan ns. hyvän maun tuolle puolen, kuten Tabun jälkeläisten kuuluukin tehdä.

Harvoin jään kaipaamaan albumille visuaalista lisää, mutta LintuKoto jättää hieman puolittaisen maun itsestään. Tämä on taidetta, teatteria ja performanssia. Ja tämä voisi – tai oikeammin, tämän pitäisi – olla vielä paljon enemmän. Onneksi internetin syövereistä löytyy videoita, joilla täyttää mielikuviaan.