Miseria Ultima: Phosphor

Advoxya Records

Kotimaiset eturivin aggrotech/EBM-yhtyeet ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Siinä harmillinen fakta, jota (genren oppien mukaan) osuvasti nimetty Miseria Ultima pyrkii muuttamaan debyyttialbumillaan. Kaksihenkisen ryhmän esikoisen ilmestyi itse asiassa jo viime vuoden puolella, mutta ei anneta moisen pikkuseikan häiritä kelpo junttatuokiota.

Phosphor on miltei tunnin mitassaan melkoinen möhkäle sulateltavaksi, mutta duo on omaksunut sopivissa määrin temppuja Suicide Commandon, Agonoizen ja kumppaneiden suunnalta. Avainsana on ahdistus – ja tuota tunnetta Miseria Ultima tavoittelee, vahvistaa ja vaalii kolkoilla Kimmo Huhtalan luomilla synasoundeilla. Toinen jykevä tukijalka on Aleksi Martikaisen efektoitu laulu, joka on raastavaa ääniraitaa suoraan sieltä herkullisimmista teollisuuspainajaisista. Miseria Ultiman pelissä ei ole käytettävissä montakaan palasta, mutta Phosphor pitää eheytensä kasassa lähes loppuun saakka.

Perustukset ovatkin kunnossa ja kaksikko tietää kuinka genren moottoriteillä edetään. Tarjolla on nopeampaa tanssisiivua, sekä hitaammin alleen murskaavaa maalailua, mutta todelliset täsmäiskut jäävät joukosta puuttumaan. Siinä missä Hocico ja Combichrist osaavat punoa biiseihinsä takaraivoon juuttuvia koukkuja, jättää Phosphor itsestään tasaisemman vaikutelman. Ei notkahduksia, mutta ei toisaalta niitä tunnelmallisia pilvenpiirtäjiä, joista kelpaa ihastella ainutlaatuisia maisemia. Klisheisesti todettuna: tästä kelpaa jatkaa eteenpäin.