Loma: Loma

Sub Pop

Jälleen kerran nimi on enne, vaikka yhdysvaltalaiset Jonathan Meiburg, Emily Cross ja Dan Duszynski eivät varmasti tienneet yhtyeensä nimen merkitystä kaukaiselle suomalais-ugrilaiselle kansalle. Loma sai alkunsa kun Shearwaterin nokkamiehenä paremmin tunnettu Meiburg halusi tehdä yhteistyötä Crossin ja Duszynskin muodostaman Cross Recordin kanssa. Uusi bändi sai uuden nimen, ja nyt Loman esikoisalbumi on käsissäni.

Kun tekijöillä on historiaa niin äänekkään indie rockin kuin rajoja rikkovan eteerisen folkinkin saralla, voi lopputulokselta odottaa oikeastaan miltei mitä tahansa. Ja silti Loma pääsi yllättämään kaiken synkkyyden edestään auraavalla voimalla. Crossin samaan aikaan hauras ja vahva vokalisointi sitoo kappaleiden harvat säikeet toisiinsa voimalla, trion muiden jäsenten täydentäessä äänikuvaa säästeliäästi käytetyillä instrumenteilla. Tyyliä voisi kutsua folk-vaikutteiseksi älykkääksi popiksi, jonka toisinaan esiin nouseva henkevyys ei peitä alleen musiikin helppoutta ja nautittavuutta.

Bändin käyttämä kaava saattaa tuntua jo loppuun kalutulta, mutta tässäkin tapauksessa kontrastin laajuus, sekä ratkaisujen suoranainen nerous, nostavat albumin keskikastista kärkikahinoihin. Kiekon eteerisin ja luonteeltaan japanilaisin numero on eittämättä I Don’t Want Children, jonka miltei kuudessa minuutissa voi aistia syvimmän mahdollisen rauhan. Tuon jälkeen kuultava Relay Runner työntyy puolestaan viidakon siimeksestä löytyvälle aukealle, ja päättää pistää pystyyn tanssibileet, vaikka työkalupakin välineet eivät juuri muutu siirtymässä.

Loma on upea albumi, joka kolmen vartin mitassaan ja kymmenessä kappaleessaan saa maailman tuntumaan asteen paremmalta paikalta olla. Kukapa meistä ei olisi Loman tarpeessa.