Heavatar: Opus II – The Annihilation

Ear Music

Heavatar on yhtye, jonka nimi ja albumin kansi kuvaavat mitä tarkimmin itse tuotteen sisältöä. Nyt näet ollaan melodisen heavy metalin ja kasari-vaikutteiden suossa vähintäänkin kaulaa myöten. Ryhmä julistaa saaneensa innoitusta ja vaikutteita myös sellaisilta säveltäjiltä kuin: Mozart, Chopin, Puccini ja Beethoven. Okei, nyt ollaan jo todella vaarallisilla alueilla…

Kuten jo nimikin antaa ymmärtää, Opus II – The Annihilation ei ole Heavatarin ensimmäinen pitkäsoitto. Ryhmän esikoisalbumi, All My Kingdoms, ilmestyikin jo viisi pitkää vuotta sitten, mutta musiikillisesti vokalisti Stefan Schmidtin kipparoima nelikko ei ole hievahtanut oikeastaan milliäkään sijoiltaan. Kiekon ensimmäiset kuusi siivua koluavat läpi niitä samoja arkkuja, joista Manowar, Therion, Gamma Ray ja kumppanit ovat nostaneet aarteita jo vuosikymmenten ajan. Loppuun on puolestaan varattu moniosainen ja päälle 20-minuutin yhteismittaan kasvava teos, jonka pitäisi toimia kakun upeimpana kuorrutteena.

Schmidtin vokalisointi ei sijoitu genren kärkeen, mutta sen minkä mies häviää tekniikassa ja äänialassa hän korvaa kovalla yrityksellä sekä puristuksella. Suomalaisittain ryhmään syntyy myös oma kulmansa rumpali Jörg Michaelin kautta, kannuttajahan soitti vuosia sellaisessa yhtyeessä kuin Stratovarius. Mutta yhtään kotiin päin on todettava: jopa tämä uudempi, ja asteen heppoisempi strato-kama pesee Heavatarin rakennelmat puhtaasti kuusi nolla.

Opus II – The Annihilation ei ole huono levy, mutta toisaalta – ei se millään tavoin erotu edukseen lukemattomista muistakaan. Keskikastin alemmasta puolikkaasta nousevaa powermetalia, josta käteen ei jää oikein mitään kestävää.