Saimaa: Urheilu-Suomi

WM Finland

Tehosekoittimen dynamon Matti Mikkolan menneen ajan psykedelialle ja räikeälle progehevostelulle kumartava teatterilaiva Saimaa on kavunnut seuraavalle suuruudenhulluuden tasolle. Yleisradion Urheilu-Suomi-tv-sarjaan syntyi tilaustyöstä niin paljon musiikkia, että bändi päätti julkaista siitä kokonaisen albumin.

Tai oikeastaan tupla-albumin, sillä mukana on myös jamipohjainen kakkoslevy, koska ykköslevyn lähes 80 minuuttia ei vielä riittänyt. Tv-sarjan teemoja noudatellen Saimaa kuvittaa musiikillaan suomalaisen urheiluhistorian avainhetkiä Matti Nykäsestä rallisankareihin ja Seppo Rädystä Jari Litmaseen. Rädyn lausahduksista on syntynyt ääninäyttelijälegenda Eero Sinikanteleen lausumaa lyriikkaakin, ex-mäkikotkan ajatukset on onneksi jätetty pölyttymään.

Tämä on rohkea arvaus, mutta tuntuu että urheilu ei ole Mikkolalle erityisen tärkeää. Se on tämän levyn kannalta hieno asia: yhtye katsoo kohteitaan voimakkaana väreilevän nostalgian läpi, kohottamatta heistä kuitenkaan puolijumalia. Siksi musiikissa kuuluu veri, hiki ja kyyneleet - urheilusuoritusten raaka ydin, voittojen sankarillinen McGyver-euforia ja tappioiden julma pudotus sukuhaudan pohjalle käyvät tuimaa taistoa.

Saimaa antaakin musiikillisia vastauksia klassiseen ja parjattuun “Miltä nyt tuntuu?” -kysymykseen. Tunnetiloja käydään läpi kaikkensa antavasta Marja-Liisa Kirvesniemestä hopealle jäämiseen, unohtamatta Suomen urheiluhistorian häpeällisintä hetkeä: Lahtea 2001 ja Mika Myllylää, josta tuli tapahtumien ruumiillistuma ja koko kansan traaginen sylkykuppi, vaikka herkkä mies olisi ottanut tekonsa kannettavakseen ilman kansallista lynkkaystakin.

Urheilu-Suomi kuljettaa aikakoneella Commodore 64 -tietokonepelien kulta-ajan korskeisiin melodioihin, jotka vyöryvät 1970-luvun progevaihteella maalisuorien pysähtyneistä hetkistä mitalikahvien tunnelatauksiin. Tälläkin kertaa on mahtunut joukkoon sekä tarpeetonta muniinpuhaltelua (Ajolähtö) että sisäpiirin vitsejä (Sataprosenttinen suoritus). Parhaimmillaan Urheilu-Suomi on kuitenkin kuin kohteensa: arvaamaton, elämyksellinen, kiihkeä ja koskettava.