Toivo Susi: Y�laulu

Omakustanne

Toivo Susi on suomalainen mies, ja nimenomaan sellaisella rehellisell� tavalla joka ei vuonna 2018 ole v�ltt�m�tt� kovinkaan muodikasta. Kolme ja puoli vuotta sitten arvioimani Suden aika tuntui kulkevan tarpeettoman paljon esikuvien j�ljill�, mutta monet asiat ovat toisin sitten noiden p�ivien. Jo viime vuoden lopulla ilmestynyt Y�laulu onkin kompromissiton matka el�m�n tarkoituksen l�hteille, arjen ongelmiin, haaveisiin, toiveisiin sek� yleisesti ottaen miehen kiviseen syd�meen.

Kolmas sooloalbumi vaikuttaa aluksi tarpeettomankin suoralta, mutta py�rityskerrat tuovat hiljalleen esiin kiekon monimuotoisuuden. T�ss� onkin kasassa haastava ja rikas nippu kappaleita, joissa tunnot vaihtelevat voimakkaasti eri raidoilla, mutta mist� ikin� kerrotaankaan, siit� kerrotaan t�ydell� syd�mell�. Vapaa ja Py�riv� orava hohtavat kes�ist� valoa ja auringonl�mp��, sill� vastustamattomalla tavalla joka saa etsim��n vihjeit� auringosta kaikkein pilvisimp�n�kin p�iv�n� ja jalat kutisemaan levottomuudesta. Kes�inen on my�s L�hdenk� yksin, jonka jiikarjalaismainen suoruus on naiivia, mutta koskettavaa. Etenkin kun ��ness� on l�hinn� vain mies ja akustinen kitara.

Kuten vanha viisaus tiet��: siell� miss� on valoa, on my�s varjoja. Ja t�lt�kin levylt� l�ytyy h�m�r�mpi laita, jossa rakkaus on saanut siipeens�, sielua kivist�� ja edess� tuntuu olevan vain lukittuja ovia. Skotti, sin� ja m� riitelee p�yd�n ��ress� l�yt�m�tt� yhteist� maata, muutaman rivin piirt�ess� viilt�v�n tarkan kuvan tilanteesta. Hukassa tuntuu olevan my�s Majakka, jonka valokeila hakee jotain jota ei voi en�� t�st� ajasta l�yt��. Musta kaupunki katsoo puolestaan olan yli, sinne jonnekin historian h�m�riin. Jokainen meist� on tulossa jostain, ja monet paikat ovat en�� pelkki� muistoja. Toiset enemm�n ja toiset v�hemm�n miellytt�vi�.

Mukana on my�s pari palaa tulevasta, sill� Toivo Susi #74100 -yhtye on my�s julkaisemassa uutta materiaalia, ja levyn loppuun sijoitetut Majakka ja Enkeli ovat tuon b�ndin materiaalia. Yhtye on kuuleman mukaan syntynyt silkasta soittamisen ilosta, ja sen kuulee etenkin j�lkimm�isen� mainitussa vedossa, jonka suurilinjainen rock saa pohtimaan kaikkia niit� hyvi� asioita, joita Bruce Springsteenilt� on opittu. Hieno, silottelematon, rehellisen tuntuinen ja v�kev� levy, joka l�ysi ainakin allekirjoittaneen sielun kivist� pelloista otollisia kasvupaikkoja.