Superchunk: What a Time to Be Alive

Merge

Yhdysvaltalainen Superchunk viettää piakkoin jo 30-vuotisjuhliaan, mutta uusimmalla pitkäsoitollaan pohjoiscarolinalainen nelikko kuulostaa tuoreemmalta ja väkevämmältä kuin vuosiin. Bändin punkahtava indie rock on aina ollut taipuvaista räiskymään, mutta vuoden 2016 vaalien yllättävä – tai ei-niin-yllättävä – tulos sai ryhmän luomaan oman vastineensa tilanteelle. Pitkäsoitto kertookin tekijöidensä mukaan ajoista jotka ovat vaikeita ja masentaviakin, mutta itse albumi on onneksi jotain aivan muuta kuin vaikea ja masentava.

Avaukseksi sijoitettu What a Time to Be Alive on juuri sellainen iskulauserock jota nykyhetki kaipaa, ja hieman myöhemmin kuultava Break the Glass tarjoaa vaihtoehtoisia toimintatapoja mitä tarttuvammassa paketissa. Vokalisti/kitaristi Mac McCaughan syytää lyriikat kuulijoiden niskaan korkealla ja kirkkaalla tyylillään, joka taatusti jakaa mielipiteitä niin tyylin kuin tekstienkin osalta. Nasaalinen ja narskuva ääni on tunnistettava, mutta ainakaan herraa ei pääse syyttämään lepsusta otteesta. Terävämpään keihäsnippuun kuuluu myös melodinen ja koukeroiva Erasure, jossa popin koukut ja punkin asenne löytävät toisistaan toisiaan täydentävän vastapainon.

Superchunk kuulostaa tässä ajassa hämmentävän 90-lukulaiselta, punkahtavalta indie rockilta. Mutta vaikka soundi on jo retro ja iskulauseet tuttuja, niin ryhmä hoitaa osansa moitteetta, ja kyllähän tästä 11 rallin joukosta on vaikea tiputtaa mitään pois. Pinnat vielä loistavasta Reagan Youth -siivusta, joka taitaa nousta henkilökohtaisella listallani erääksi vuoden 2018 riemukkaimmista vedoista.