Julkaistu: 06.02.2018
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
The Blubberheadsin nimi tuntui heti kättelyssä jotenkin tutulta, siis jo siinä vaiheessa kun kääntelin ensi kertaa levyä käsissäni ja pistin sen pienen pohdinnan päätteeksi soimaan. Levyn saatekirjeen ylälaidassa seisoi lihavoidulla tekstillä: ”avaruusrokkia takapihan metsiköstä”. Mutta en halunnut lukea kirjettä tuossa vaiheessa vielä enempää, vaan antaa äänten ensin vaikuttaa minuun ilman harhauttavia faktoja. En vain pystynyt aluksi kohdentamaan muistin lokerikoista löydettyjä palasia varsinaiseen ääneen, joten ei auttanut muu kuin lähteä liikkeelle tyhjältä pöydältä.
Tuon jälkeen levy on soinut monia, oikeastaan jo lukemattomia kertoja, eikä bändin itsensä antama kuvaus musiikista ole lainkaan hullumpi. Sittemmin paljastui myös, että The Blubberheadsin tuotanto oli minulle ainakin periaatteessa osin tuttua, sillä 90-luvun puolivälissä eräs ystäväni yritti saada minua ihastumaan siitä, tai vaikuttumaan nyt ainakin. Historiankirjojen mukaan yhtye julkaisi 90-luvun puolivälissä kolme vinyyli-EP:tä, joita seurasi yksi C-kasettina julkaistu äänite. Ryhmä demotti tässä välissä kyllä uuttakin materiaalia, mutta virallista julkaisutaukoa kesti lopulta lähes 20 vuotta, kunnes pitkäsoiton mitat vaivatta täyttävä Paradise Surrounding Us ilmestyi.
Albumin avaava Long Spaghetti Song on säälimätön starttaus, sillä päälle 11 minuutin mittainen savusukellus krautrockin ja stonerin psykedeeliseen risteykseen ei anna kuulijalle liiemmälti tarttumapintaa. Aluksi nyt ainakin. Verkkaisesti vauhtiin pääsevä monoliitti ottaa pitkän kahvipaussin keskivaiheilla, ja vasta viimeiset reilu kaksi ja puoli minuuttia ovat taas tehokkaampaa hanatusta. Kun seuraava raita on alle kolmen minuutin pituinen Bongoloid psyke-garage-surf -herkku, niin siinä sitä on kontrastia kerrakseen.
Tämän kauemmas ryhmä ei sitten tungekaan rajapaalujaan, mitä nyt Theme of the Ant kolistelee tahollaan progemman punkpoprockin vaikeasti määriteltäviä aitoja. Mitä kaikkea taiten käytetty huilu saakaan aikaiseksi? Kumarrus on myös pakko antaa nimibiisistä, jonka alku kaikuu Careful With That Axe, Eugenen hallissa, mutta biisistähän kasvaa todellinen merkkiteos ennen kuin lähes kahdeksan minuutin matka on maalissa.
The Blubberheads päätyi julkaisemaan pitkäsoittonsa hartiapankin voimin, mikä on näinä päivinä yhä yleisempi ratkaisu. Tuota voi pitää kuitenkin myös onnena, sillä näin ryhmän ei tarvinnut tehdä ainuttakaan kompromissia ja Paradise Surrounding Us voi olla juuri näin mahdoton, villi, hurmaava ja vastustamaton teos. Älkääkä antako avaruusrock-termin johtaa teitä harhaan, sillä albumin toinen jalka on tukevasti suomalaisessa korvessa. Onko puiden välistä tuikkiva valo sitten kylmäaseman kyltti, vai jotain muuta? No senhän voi jokainen päättää itse, aivan kuten paratiisinsa muodot sekä säännöt. Mainiota punkkrautrockstonerproge-settiä joka tapauksessa, ja sopivan psykedeelisellä otteella.
90-luvun puolivälistä saakka enemmän ja vähemmän toiminnassa ollut kotimainen orkesteri. Yhtyeen musiikki on avaruusrockin, stonerin, garagen, punkin ja monien näiden johdannaisten sekä muiden tyylien sekoitusta, jossa ainesosien suhteet vaihtuvat voimakkaasti raidalta toiselle.
Linkki:
blubberheads.bandcamp.com
(Päivitetty 22.2.2018)
