Suomenlinnan Suolakurkut: Kansi

Puuma Records

Sangen päräyttävästi nimetty Suomenlinnan Suolakurkut soittaa levyn saatekirjeen mukaan helsinkiläistä kaupunginosamusiikkia. Siis mitä? No, Helsingissähän on lukuisia eri kaupunginosia, jotka luonnollisesti eroavat toisistaan melkoisestikin. Myös tämän albumin biisinippu on kauniisti sanottuna värikäs, bändin loikkiessa julkean rohkeasti genrestä toiseen.

Albumin alku on silti, vaikka millä pohjustuksella varustettuna, hämmentävä. Discon kultakauden askeleissa buugaava Maanantai on uusi perjantai puskee ja kimaltaa kuin Töölön Travolta. Vielä syvemmälle Amerikan öiseen psyykeeseen porautuu Tietä riittää, tosin tyylilaji on kaihoisa ja pidätelty kitararock. Ei-niin-pitkälle länteen kurotetaan kun Vihreä saari siintää silmissä, tosin tuokin paljastuu sittemmin Suomenlinnaksi, mutta bilettää voidaan silti kuin olisi Pyhän Patrikin päivä.

Bändi osaa pistää oman lainailunsa huumoriksi vielä toisellakin tasolla, jolloin kritiikkikin kadottaa luonnollisesti teränsä, koska tässähän on jatkuvasti pilke silmäkulmassa. Etelässäkin käydään, melkein, kun Turkkiin on suunta, mutta myöhästytään matkasta ja kebab-rockit on sitten pakko vetää piilotellen kotimaisemissa. Entä sitten se romantiikan kaiho, toki nyt sitäkin pitää olla mukana itseään kunnioittavan suomalaisen bändin levyllä? Onhan toki, sillä onko kuumempaa joukkoa kuin kaunokaiset Siwan naiset, jotka taitavat tätä kirjoitettaessa kyllä olla jo K-Lähimarketin naisia.

Suomenlinnan Suolakurkut on melkoinen kameleontti, kun tulee kyse musiikillisesta muuntautumiskyvystä. Mutta vaikka salaatti maistuu kiistatta lievästi kalalta, on se samalla parhaimmillaan herkullisen maukasta, ja Kansi on sisältönsä arvoinen.