Julkaistu: 27.01.2018
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Ainoa Productions
Gösta Sundqvist (1957-2003) sanoi vuoden 1991 haastattelussa olevansa kansanmuusikko. Vaikka Leevi & The Leavings on saanut kohtuuttoman paljon torjuntaa radiokanavilta, Sundqvist oli tietenkin aivan oikeassa. Bändistä on tullut kansanmusiikkia: 1970-luvun lopulta lähtien Leevin iskelmäflirttailun, tuoppiinitkemissatiirisympatioiden ja loppuun asti tyylitellyn pop-musiikin liitto on uponnut suomalaiseen sielunmaisemaan haja-asutusalueiden kievareista hipsterkommuuneihin.
Leevi & The Leavings oli kolmena vuosikymmenenä pop-musiikin sovittamisen uusi superlatiivi. Vaikka jotkut sekaan upotetut mandoliini- tai urkukuviot erottaa vasta kuulokkeilla tai ei aina niilläkään, yhtyeen musiikki on säilynyt ajattomana - pöhöttyneen ylituottamisen sijaan. Sävellykset pyörivät samojen perussointujen ympärillä albumista ja vuosikymmenestä toiseen, mutta Sundqvistin laulujen rakenteet ovat toisinaan melko poukkoilevia ja tauottomuudessaan virkistävän hengästyttäviä.
Osasyy Leevi & The Leavingsin viehätysvoimaan löytynee yhtyeen juurista. Pienen piirin c-kasettiparodioiksi tarkoitetut nauhoitukset päätyivät aikoinaan Sundqvistin tietämättä levy-yhtiön korviin - ja sama rakkaus harrastukseen säilyi loppuun asti kantavana teemana ja esti leipääntymisen (keikkailemattomuuden ohella). Oikea rumpali (Niklas Nylund) oli merkittävä tekijä suurimmassa menestyksessä vuodesta 1988 lähtien, kun bändin tunnistettava tyyli oikeastaan vasta lopullisesti syntyi. Mutta silloinkin orkesterin syvä ydin ja arvot säilyivät.
Sinkkuelämää 1978-2003 on käytännössä kolmeen levyyn karsittu versio vuonna 2008 julkaistun Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003 -boksin teemasta: singlet ja niiden valikoidut b-puolet laitetaan yhteen nippuun aikajärjestyksessä. Tähän perustuu myös molempien kokoelmien vahvuudet ja heikkoudet.
Sinkkuelämää-julkaisun vahvuus on se, että taso on hämmästyttävän korkea alusta loppuun, koska tälle kokoelmalle ei ole ollut pakko laittaa kaikkea mitä singleillekin. Heikkoutena on tietenkin se, että kaikki singlejen b-puolet, tai toisinaan tupla-a-puolen kakkosraidat, eivät ole mahtuneet mukaan. Nämä ovat tietysti mielipidekysymyksiä, mutta ainakin Pihlajankukka, Toteemipaalu, Ihanasti sanottu, Rikas, rakas ja yksinäinen sekä Sunnuntaiksi San Franciscoon olisivat ansainneet paikkansa tällä julkaisulla. Toisaalta, ehkä se kertoo enemmän bändin massiivisesta katalogista, kun lähes 70 laulun joukkoon on näin kovaa tunkua.
Kirjoittajan sydän löi pari iskua tyhjää, kun hän luki täysin varoittamatta kauniina elokuisena sunnuntaiaamuna lehdestä Gösta Sundqvistin muistokirjoituksen.
Kotimaisen rockin suuriin ihmeisiin kuuluva yhtye, joka oli aktiivinen vuosina 1978-2003
(Päivitetty 27.1.2018)