Calexico: The Thread That Keeps Us

City Slang

Yhdysvaltalainen Calexico on vuosia kuulunut niihin yhtyeisiin, joiden musiikkiin allekirjoittaneen on ollut tarkoitus tutustua jonain päivänä paremmin, sitten kun sitä aikaa on. No, eihän sitä tietenkään löytynyt, kunnes bändin yhdeksäs pitkäsoitto päätyi kuunteluun. Näin multi-instrumentalisti Joey Burnsin ja rumpali John Convertinon ympärille rakentunut yhtye täytti pääni Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudun tunnelmista käydessäni pohjustukseksi läpi aiempia äänitteitä. Arvioitavakseni saapunut versio The Thread That Keeps Us -albumista on yhden levyn mittainen, mutta paketista on ilmestymässä myös kahden levyn kokonaisuus, jolla mukana on seitsemän lisäbiisiä.

Calexico on viime vuosina muuttunut hiljalleen ns. oikeaksi yhtyeeksi, mutta studion puolella Burns-Convertino -kaksikko on pitänyt ovet avoinna jälleen mitä lukuisimmille vierailijoille. Vaatimattomana tavoitteena on ollut soundin laventaminen ja muhevoittaminen, mutta onko jatkuva juonteiden ja värien lisäys tehnyt kokonaisuudesta jo liian sirpalemaisen ja vaikeasti hahmotettavan?

Ensimmäiset soittokerrat eivät luvanneet hyvää, sillä The Thread That Keeps Us on ainakin tällaisena 15 raidan mittaisena ilmentymänä kovin hajanaisen tuntuinen, niin tunnelmiensa kuin soundiensakin puolesta. Pyrkiessään löytämään eri kappaleille toisistaan vaihtelevia linjoja Calexico kuulostaa usein käytännöllisesti katsoen eri bändiltä kuin edellisellä raidalla. Vaihtelevuuden kyllä ymmärrän, mutta toki siellä reunoilla voisivat jonkinlaiset rajamerkit sentään sijaita?

Hämmentävä elementti on myös muiden bändien ja artistien tekemisten kopiointi, mikä toisinaan ylittää kunnianosoituksen epäselvät määritelmät. Bridge to Nowhere lainaa häikäilemättömästi Radioheadia, sivellen lopputulokselle vain ohuenohuen Calexico-pinnoitteen. Dead in the Water on selvästi tähdätty Valkoisen talon isäntää kohti, mutta itse biisi on heikko Nick Cave -henkinen rockrallatus. Tanssilattialla eteenpäin puolifolkilla puksuttava Under the Wheels -discoilu hämmentää hyvällä tavalla, vaikka yhtymäkohtia muihin biiseihin ei löydy sitten millään. Hajanaista ja hapuilevaa.