Shame: Songs of Praise

Dead Oceans

Lontoolainen Shame saattaa olla se brittiläisen rockin seuraava suuri nimi. Ihan oikeasti. Englantilainen musiikkilehdistö on tehnyt seuraavan kuninkaan loputtomasta etsinnästä jo lähinnä klisheen, mutta Shamen tapauksessa kaikki ylisanat eivät suinkaan ole silkkaa sanahelinää.

Äänekäs Songs of Praise käynnistyy paukkuen ja rytisten, kuten vuoden 2018 postpunk-kiekon kuuluukin. Jo toisena soiva Concrete kiteyttää kaiken oleellisen betoninkovaan kuoreensa, eikä rimaa hilata tämän jälkeen ainakaan alaspäin. Meluisuus lähentelee noisea, rytmiryhmä hakkaa tiensä otsalohkosta sisään ja vokalistin räkäisen käheä tyyli ei jätä paljoakaan tilaa epäilyksille. Samassa lujuusluokassa kisaa hieman myöhemmin soiva The Lick, mutta näiden rouheiden palojen välissä sijaitsee se todellinen pihvi. Kolmen ja puolen minuutin mittainen One Rizla on näet asenteeltaan yhtä tinkimätön kuin sisaruksensa, mutta meluseinään kudottu melodiakulku ja sen ympärille kiertyvä biisi osuvat kaikessa optimipisteisiin.

Songs of Praise on tinkimätön katurock-levy, jolla postpunk ja indierock yhtyvät ja täydentävät toisiaan. Bändin röyhkeä asenne, ihailtava pelottomuus ja suoranainen uhkarohkeus (kuka enää tekee postpunkkia vuonna 2018?) tuovat kuitenkin jättipotin, sillä tältä levyltä ei löysää pätkää löydy. Friction nostaa aavistuksenomaisesti jalkaa kaasulta, ja mitä kolahtelevien soundien ja tiukan etunojan alta paljastuukaan? No, siellähän on puhdasverinen pop-helmi, jonka tarttuvuutta eivät torpedoi edes loppua kohden kasvavat äänivallit. Tämä melun ja koukkujen yhdistelmä onkin niin Pixiesiä, vaikka päällisin puolin orkestereilla ei paljon yhteistä vaikutakaan olevan.

Shame on tätä päivää ja tätä hetkeä. Yhtye kertoo tarinoita englantilaisen arjen nurjalta puolelta. Nämä ovat ääniä maasta joka yrittää selviytyä valitsemallaan tiellä. Tiellä jonka joku muu, kuin siellä kasvava nuoriso, on valinnut. Songs of Praise on poliittinen levy, sortumatta silti näköalattomaan saarnaukseen. Onko se yksi vuoden 2018 suurista esikoiskiekoista – kuka tietää? Tällä hetkellä ainakin tilanne näyttää bändille erittäin otolliselta.