Sylvia Blah: Sä et kuole tänäänkään

Tahto Levyt

Nimensä melko suoran kimmokkeen kautta runoilija Sylvia Plathilta saanut Sylvia Blah on periaatteessa yksi nainen, mutta yhtyeessä Sylvia Blah vaikuttaa myös kolme miehenkörilästä. Kolmekymppisenä kuollut Plath uudisti runoutta epävakaisella kerronnallaan, ja teksteihin nojaa myös Sylvia Blah, vaikka aivan samoihin sfääreihin ryhmän esikoislevyllä ei noustakaan.

Kappaleet on sanoittanut, säveltänyt ja sovittanut yhtyeen laulaja/kosketinsoittaja Mirka Seppänen, joka on aiemmin tehnyt uraa teatterin puolella ja uppoutunut myös äänisuunnittelun avariin maihin. Tyylillisesti Sylvia Blahin esikoisalbumi istuu jonnekin poprockin vinompaan laitaan, ottaen tukea niin punkin, uuden aallon, kuin vaikeammaksi laskettavan suomirockin seinistä. Keskiössä ovat jatkuvasti tekstit, ja tätä kautta Seppäsen persoonallinen tapa laulaa ja ilmasta itseään nousee valokeilaan kuin luonnostaan.

Entä mistä nuo tarinat sitten kertovat? No, arjen ongelmista, isoista ja pienistä murheista, sekä kaikenlaisista maailman valinnoistahan tässäkin puhutaan. Mutta tärkeämpää kaavassa on se, kuinka asiat kerrotaan, jos nyt aiheet ovatkin jo monesti pureskeltuja. Ja kuinka terävä Seppäsen kieli onkaan, kun pohditaan työelämään kelpoisuutta, keltaisen vessapaperin ekologista hintaa omalletunnolle, tai vaikkapa vain rakkauden ongelmia. Mikään ei puhuttele kuin eletty elämä, ja näiden tekstien perusteella elo on ollut toisinaan täyskontaktilaji.

Sä et kuole tänäänkään on tekstiensä puolesta täyttä pistepottia hipova saavutus, jonka musiikillinen panos jää väistämättä lyriikoiden jalkoihin. Ryhmä loikkii rohkeasti räväkän punkrockin, iskelmältä haiskahtavan tunnelmoinnin ja aina niin vaikeasti määriteltävän uuden aallon harjoilla, mutta onko kattaus sittenkin jo liian lavea? Itse en saanut albumista oikein tästä syystä otetta ja jäin kaipaamaan siltä jotain, jota parhaimmat raidat jo lupailivat.