FC Mario: FC Mario

FC Marion hutiloiden eteenpäin pistetty demolevy on paska! Ei pelkästään se, että musiikki itse on alusta loppuun reilulla hullulla luovuudella räpellettyä indie –kikkailua niin kitaralla, mukahauskoilla ulinoilla ja indiepop –henkisellä laululla kuin mausteena käytetyllä synalla/melodikalla sun muilla värkeillä, myöskään nauhoitukseen ja soundeihin ei ole jaksettu oikeasti panostaa juuri yhtään. Meillä on ideoita, meillä on tietokone, meillä on vitun hauskaa! Joopa joo, mutta nämä tällaiset hulluttelut voisi kyllä jättää sinne kotihyllyyn kuriositeeteiksi myöhemmälle iälle, että muistatkos Leevi kun silloin nuorena poikina tehtiin tämmöinenkin äänite? Myöskin jonkunlaisen kannen olisi voinut vääntää...

No, eipä nyt anneta silti pelkkää paskaa jalkapalloilevalle Nintendosankarille. Marion kaksikko Leevi ja Tatu ovat vasta 16 –vuotiaita ja myöntävät itsekin, että tämä demo on paska. Omien virheiden myöntäminenhän on henkilökohtaisen kasvun lähtövaatimus. Herrat uhoavat saatekirjeessään (se sentään kansien sisästä löytyy) että tämän jälkeen mokoma indiesöpöily saa jäädä, kaksikko aloittaa rokkaamaan tosissaan... muutoksia on siis tulossa. Hyvä niin, mutta sovitaanko jatkossa, että lähetellään niitä demojakin vasta sitten, kun niihin on oikeasti tosissaan panostettu. Jatkossa en aio moisista kirjoitella.

Se, miksi kuitenkin FC Mariosta ja poikien kuuden biisin ja vajaan vartin tuotoksesta haluan avautua, on esimerkkitapauksen esiintuomisen lisäksi yksinkertainen seikka: pojilla on ihan oikeasti hyviä ideoita, meikäläisen korvaa viehättävä musiikkimaku ja selkeää nuoruuden uhoa ja itsevarmuutta. Eihän kovin moni oikeasti KEHTAISI lähettää näin keskeneräistä tuotosta mihinkään. Weezer ja Smashing Pumpkins -covereista on siirrytty hilpeisiin pidetään omaa kivaa -indiehurvitteluihin, joista monesta biisistä voisi reilulla hiomisella, treenaamisella ja kunnon äänitys- ja viimeistelytyöllä saada aivan kelpo roiskautuksia. Eli tässäkin se todistetaan taas, että jos jaksetaan panostaa, niin kyllä se siellä vastaanotossakin sitten näkyy ja kuuluu. Pisteitä tippuisi panostuksella paljon enemmän. Ja jos minä saisin päättää, niin uusissa tuotoksissa ensimmäinen vaihdettava juttu olisi tuo artistin nimi, eikös tuonniminen konsolipelikin ole jo olemassa? Ja nyt lopetan vaahtoamisen, ennen kuin alan tosissaan tuntemaan itseni ikääntyneeksi saarnaavaksi kasvattajaksi.

Rajansa sitä on lo-fi:llakin.