Quicksand: Interiors

Epitaph

New Yorkin suunnalta kotoisin olevan Quicksandin kolmas albumi on pitkään odotettu tapaus. Alkujaan jo vuonna 1990 perustettu yhtye ehti hajota 90-luvulla kahteen otteeseen, ja jälkimmäinen pirstoutuminen korjaantui vasta vuonna 2012. Tuon jälkeen alkuperäisessä muodossaan pysynyt yhtye on keikkaillut verkkaisesti, mutta uutta materiaalia vahvistettiin syntyneen vasta loppukesästä 2017.

Post-hardcoren ja melodisen kitararockin yhdistelijät palaavat tavallaan juurilleen, mutta 22 vuoden mittainen albumiväli kuuluu väistämättä musiikissa. Tosin erot ovat pienempiä kuin mitä ensi alkuun luulisi. Taannoisessa haastattelussa bändin nokkamies, kitaristi-vokalisti Walter Schreifels, korosti olevansa The Smiths-fani, ja tuon toteamuksen hedelmät ovatkin nyt runsaina kuultavissa.

Interiors käynnistyy kunnon pamauksella kun sinkkubiisiksikin valittu Illuminant tärähtää maisemaan. Rockin, metallin ja melodisen punkin yhdistelmä saa lisävauhtia, kun Under the Screw käy nopealla laukallaan kiinni. Huippuvaihe jatkuu edestakaisin vellovan Warm and Low -helmen runtatessa itsensä otsalohkosta sisään. Lyhyen instrumentaalin jälkeen käynnistyy levyn toinen vaihe, joka onkin sitten hidasta alamäkeä, sillä vastaavia iskuja ei enää kuulla.

Kolmannen albumin kutsumista vaikeaksi kiekoksi ei voi välttää, sillä Quicksand tuntuu olevan keskellä itsensä uudelleen löytämistä/keksimistä. Yleensä tämä tapahtuu alle 10-vuoden ikäisille bändeille, mutta jaksan toivoa, että ennen 40-vuotisjuhliaan Quicksand saa pyöräytettyä ilmoille täydellisyyttä hipovan kitararocklevyn, jolla riittää särmää ja ehkä hiukan enemmän sitä hardcoreakin.