Julkaistu: 23.12.2017
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Decca
Upeasti nimetty Native Invader palaa vuoden 2007 American Doll Possen yhteiskunnallisiin tunnelmiin. Sillä erolla, että nyt Tori Amos tuntuu onnistuvan lähes kaikessa. American Doll Possen voimasoitossa ärsyttäviksi osoittautuneet renkutukset loistavat poissaolollaan, sillä taiteilija tuntuu ymmärtäneen, että kantaa voi ottaa myös herkemmässä muodossa.
Ja sen muodon välineeksi hän ottaa esimerkiksi luonnon elinvoimaisuuden, kuoleman ja uudelleensyntymisen. Tori Amosilla on nimittäin kyky tehdä eheitä taiteellisia kokonaisuuksia, vaikka hän sulauttaisi samaan tarinaan henkilökohtaisen parisuhdekriisin, poliittisen julistuksen sekä luonnon ja maailmankaikkeuden yhteenkuuluvuuden - usein peräkkäisissä lauluissa.
Viidennellätoista albumillaan Amos kuulostaa yhtä tuoreelta kuin parikymmentä vuotta aiemminkin. Sama puhdistava aura ympäröi tätäkin albumia, vaikka aiheet ovat aika paljon keskimääräistä pop-levyä syvällisempiä ja vakavia: Tori Amosin musiikilla on aito tarkoitus. Vielä kun hän pääsisi eroon ylipitkistä albumeista. Tauti, joka tätäkin levyä hiukan vaivaa.
En lähde edes väittämään, että löytäisin punaista lankaa kaikkiin Amosin runoihin pintapuolisella tutustumisella. Mutta niissä on tunnetta siitä, mikä inspiroi ja ohjaa taiteilijaa. Vaikeaselkoisimmillaankaan ne eivät kuulosta tekotaiteellisilta tai itsetarkoituksellisilta. Amosin kuulijalle avautuukin uusi maailma, kun hän tarttuu kansivihon sanoituksiin. Herkkä pianoballadi saa eri merkityksen, kun hellä hahmo toivookin nörttikaverinsa tuovan hänelle lisää asiakirjoja, jotka todistavat fossiilisen polttoaineteollisuuden kusevan ihmisiä silmään.
Ihmisten erilaisuus on epäilemättä rikkaus. Silti uskallan väittää, että maailmaan mahtuisi paljon enemmän Amosin kaltaisia ihmisiä, jotka saattavat elää yli 50-vuotiaanakin oman mielikuvituksensa satumaailmassa, mutta silti yhtä aikaa tässä ja nyt. Amos on hahmojensa porokuningas, Pyhä Veronica, Benjamin-hakkeri, aavikonsisko ja pilvien ratsastaja. Tavallaan jopa rouva Vapaus.
Esiintyvänä taiteilijana jo 13-vuotiaana alottanut amerikkalainen Tori Amos profiloitui pitkään virtuoosimaiseksi pianistiksi ja vihaiseksi nuoreksi naiseksi, vaikka 15 albuminsa aikana hän onkin ehtinyt työstää hyvin monentyylistä musiikkia sekä yksin että taustabändin kera.
Amosin tuotannosta muistetaan parhaiten ensilevyn Little Earthquakes (1992) a cappella -monologi Me and a Gun, jossa hän käy läpi kokemaansa raiskausta, ja hittisingle Cornflake Girl vuoden 1994 Under the Pink -albumilta. Lyhyen suvantovaiheen jälkeen hän on jälleen 2000-luvulla todistanut luomisvoimansa rajattomuuden.
Kotisivu: www.toriamos.com
(Päivitetty 23.12.2017)