Julkaistu: 06.11.2003
Arvostelija: Mika Roth
Napalm Records
Saksalainen Falkenbach on niin puhtaasti yhden miehen bändi, kuin vain mikään bändi voi olla. Kaikki rakentuu Vratyas Vakyas nimisen herran ympärille, joka jo vuodesta 1989 on ohjannut viikinkilaivaansa synkän metallin merillä. Nyt miltei kuusi vuotta edellisen ...Magni Blandinn Ok Megintiri... levyn jälkeen on tullut aika kolmannen Falkenbachin pitkäsoiton saapua maailmaan.
Vastoin kuin aikaisemmin on äänityksissä nyt ollut mukana myös muita muusikoita, Luxemburgilaisen Vindsval –yhtyeen rumpali Boltthorn, kitaristi Hagalaz (akustiset kitarat) ja laulaja Tyrann ovat olleet avittamassa Vratyasia tässä uusimmassa savotassa. Tuloksena on syntynyt tasan 40 minuuttia pitkä matka eeppisen folk metallin satumaiseen maahan, jossa taival taittuu rauhaisissa tunnelmissa. Akustiset soittimet ovat saaneet valtaa melkoisesti sähköisten serkkujensa kustannuksella, ja kun suurin osa laulustakin saatetaan ilmoille melko ’puhtaassa’ muodossa on paikoin jo perusteetonta puhua musiikista metallina. Melodiat ovat vuoroin komean jylhiä ja hauraan herkkiä varsinaisten rymyriffien loistaessa poissaolollaan. Runsaat kuoro-osuudet ovat täyttä asiaa, kunhan vain pääsevät vauhtiin, eikä soitannossakaan ole teknisesti juuri huomauttamista.
Mutta, mutta... kaiken tämän komean ja ilmavan raikkaan ilmaisun keskellä on outoja, miltei uneliaita kohtia jolloin kappaleet tuntuvat vajoavan oman kauneutensa ihailuun. Lisäksi sovituksia vaivaa lievä falskius ja raukeus, joka tuntuu tarttuvan nopeasti kuulijankin silmänurkkaan. Hieman rohkeammilla metallisävyillä Ok Nefna Tysvar Ty –levystä olisi saanut oikein makoisan folk metalli palan, nyt toteutus jää hieman puolitiehen ja korkeimmat sfäärit saavuttamatta. Toivottavasti ensi kerralla Vakyasin terä on hieman leikkaavampi, sillä nyt homma on paikoin melkoista nirhaamista.
