Janne Tapion Sisäinen Avaruus: Janne Tapion Sisäinen Avaruus

Eclipse Music

Janne Tapio julkaisi pari vuotta sitten debyyttialbuminsa, jolla unelias pop ja folk toimivat pääasiallisina punoslankoina. Levyllä oli omat vahvat puolensa, mutta sen mittavimmaksi ongelmaksi kasvoi lopulta lievä persoonattomuus. Trion voimin tehdyn esikoisen jälkeen bändi on kasvanut ja samalla otsakekin on muuttunut, mutta kuinka paljon Janne Tapion Sisäinen Avaruus sitten eroaa edeltävästä muodosta?

Avausraita Ja niin edelleen toimii mainiona albumin esittelijänä folkahtavan, progehtavan, kiireettömän, monisyisen ja soitinrikkaan popin kutoessa päälle neljän ja puolen minuutin mittaisen pienoiseepoksen. Viipyilevä vaellus kiihtyy hetkellisesti kun Onnellisuuden kääntöpuoli ottaa asteen rokimman otteen aiheesta, mutta paremmin bändi on mukavuusalueellaan runsaalla mutta ilmavalla sovituksella varustetun Pelko-kappaleen parissa. Herkässä piirtelyssä yhtye paljastaa sydämensä, joka ainakin allekirjoittaneen korvaan lyö vailla vilppiä. Yhtyeen soitinvalikoimaan kuuluvat peruskitaroiden ja rytmisoitinten lisäksi mm. erilaiset viulut, mandoliini ja harmooni, minkä lisäksi raidoilla voi kuulla myös esimerkiksi selloa ja flyygeliä. Nämä soittimet eivät välttämättä ole niin kovin ’rock’, mutta vierailijoilla vahvistettu ryhmä saa paketin kuin paketin loistamaan kummaa sisäistä valoa.

Janne Tapion Sisäinen Avaruus onkin levy, joka alkuun tahtoo vain lipua ohi korvien. Mutta se ei ole tässä tapauksessa negatiivinen asia, sillä helppous, rentous, rullaavuus ja puhdas soittamisen ilo nostavat kiekon pisteitä tuntuvasti soittokertojen kasautuessa. Kevyttä, kaunista ja teksteiltään toisinaan hyvinkin puhuttelevaa, eli juuri sopivaa folk-poppia tähän pimeään vuodenaikaan.