Ville Karttunen: Superradio

Juki

Kuinka mahtava maailma olikaan silloin, kun sitä oli noin 10-vuotias? Tai saattoihan maailma ikäväkin paikka olla, mutta mitä pidempään noista ajoista on kulunut, sitä hohdokkaammalta oma lapsuus tuntuu. Ainakin allekirjoittaneen tapauksessa. Eikä Ville Karttusenkaan lapsuus tainnut ihan ikävä olla, mikäli miehen alle 10-vuotiaana perustaman Superradion lähetyksestä on jotain pääteltävissä. Superradio on kuvitteellinen radiokanava, jota Karttunen nauhoitteli C-kaseteille, ja joka palasi takaisin hänen elämäänsä pari vuosikymmentä myöhemmin. Superradio on noista lapsuuden ideoista syntynyt lastenlevy, ja sen musiikki on ensinnä suunnattu lapsille, mutta ei anneta moisen faktan kaventaa kokemushorisonttia.

Avauskappale (Jatkoa viime numerosta) kertaa musiikin keinoin Superradion historian, ja nuoremman Villen juonnoilla Superradio pääsee varsinaisesti käyntiin. Radiotyylille uskollisesti musiikin väleihin on sijoitettu erilaisia juonto-osuuksia, musiikin ulottuessa popista, rockin kautta aina satunnaisiin muihin seikkailuihin. Metallisin vetäisy on Sysimetsän synkät varjot -siivussa, jossa mm. pitkien kalsareiden ja pipon hyödyllisyyttä korostetaan hymy suupielessä. Mutta tuo on silkka sivupolku, popin ja rockin ollessa sen selvin ydinjuuri.

Hämähäkkimies Joensuussa pohtii seesteisemmän popin keinoin seittisankarin mahdollisuuksia Itäisessä Suomessa, kun taas Ajelulaulu kaartelee muutaman gramman verran rokimmin mutkiin. Mielleyhtymät 80-luvun suurien tv-sarjojen jingleihin ei liene silkka vahinko. Rempsakoiden rallien joukkoon napsahtaa myös Huutomerkki, jossa korostetaan hauskan huutamisen lukemattomia positiivisia puolia. Karttunenhan on takavuosina vaikuttanut myös Hullut Hattuset -orkesterissa, joten niin lapsia kuin aikuisiakin puhuttelevien tekstien kirjoittaminen onnistuu ongelmitta.

Superradio on tavallaan nostalginen, mutta siitä huolimatta iloisen eloinen tapaus. Lastenlevyhän tämä on, mutta Karttunen selvästi rakastaa niin aikakautta, aikamatkailua (tervehtiihän hän jopa nuorempaa itseään levyn loppupuolella), kuin aikaa lasten seurassa.