Robert Plant: Carry Fire

WMG / Nonesuch

Robert Plant tekee hiukan yllättäen yhteistyötä saman bändin kanssa toisella levyllä peräkkäin. lullaby and...The Ceaseless Roar -albumilla vakuuttanut the Sensational Space Shifters säestää tai pikemminkin maalaa maiseman rock-legendan ajattomalle ja hengelliselle shamanismille.

Hengellinen ei tosin tässä tapauksessa viittaa puhtaasti uskonnolliseen: Plant luo musiikkinsa värit ja sävyt sydämen ja järjen liitosta, joka kurkottaa mystiikassaan ja henkisyydessään metafysiikan puolelle. Tämän kaiken hän sekoittaa länsimaiseen ja lähi-itäläiseen folk-perinteeseen vuoden 2017 äänitystekniikalla, toki moderniutta kaihtaen. Oikeastaan Plant esittelee ikiaikaista musiikkia uudesta kulmasta: tuntuu kuin nämä laulut olisivat olleet aina olemassa.

Yksi onkin, tai ainakin hiukan muita pidempään. Rockabilly-laulaja Ersel Hickeyn 60 vuoden takainen Bluebirds Over the Mountain on hieno cover-valinta, jota Chrissie Hynden vierailu vain jykevöittää. Tämän ajattoman kauneuden Plant ympäröi ajattomilta tuntuvilta omilla kaunokaisillaan. Laulajana Plant on hienovaraisuuden mestari, vaikka hänet tunnetaankin korkealta ja kovaa kiekuvana rokkikukkona.

Carry Fire on poikkeuksellinen levy myös nurjemmalta puoleltaan. Enpä muista toista albumia, jossa ainoa heikko lenkki olisi levyn avauskaksikko. Albumin reippaasti aloittava The May Queen saattaa olla nimensä puolesta ilkikurinen piruilu oikukkaiden hard rock -fanien suuntaan (Mitenkäs se Stairway to Heaven menikään?), mutta näpäytyskin menee hukkaan kun laulu kompastelee ärsytyskynnyksen yli. Väkinäinen “rock”-siivu New World… kiertää samaa lepsuilun linnunrataa, mutta loput albumista osuukin galaktiseen napakymppiin: Carry Fire on oodi musiikin rikkaudelle.