Julkaistu: 02.12.2017
Arvostelija: Mika Roth
Ribbon Music
Yhdysvaltalainen John Maus on samaan aikaan musiikillinen nero, sekä vähintäänkin oudoksi luokiteltava tapaus marginaalin marginaalista. Maus puskee musiikissaan minimalistisuuden uusille kapeusasteille, luoden elektronista lo-fi poppia kuulijan omaksumiskyvyn haastavalla spektrillä. Allekirjoittaneelle herran taide oli ennen tätä neljättä pitkäsoittoa täysin tuntematonta, mutta Screen Memoriesin jälkeen paluuta entiseen ei enää ole.
Mausin kaava luoda musiikkia on kaikessa simppeliydessään musertavan nerokas. Ei tarvita kuin asianmukaisen ponnettomasti lausutut sanat, yksinkertaiset synataustat, hiukan kitaraa ja koskettimia, sekä tietysti ihan naurettavat määrä kaikua, ja kyllä – se on siinä. Kappaleiden päälinjat on koottu yleensä parin peruspalkin varaan, ja ne liitetään useimmiten maailman (tai ainakin kertojaminän henkilökohtaista) loppua lupaaviin lyriikoihin, tai sitten koko touhu kaatuu suoraan ylilyödyksi huumoriksi. Tässä sirkuksessa kun mikään ei ole liian naivia, naurettavaa, uhkaavaa, tai kimaltavaa, kaiken käydessä käsi kädessä.
Näin pelkästään luettuna Screen Memories ja sen syntyprosessi saattavat vaikuttaa lapsellisen yksinkertaisilta, mutta simppeliys on monissa kohdin ainakin puolittain vain silkkaa usvaa. Esimerkiksi Touchdown omaa monta osaa, vaikka muutokset kuulostavat pinnassa vähäisiltä. Lisäksi Maus varioi alkeellisilta kuulostavia soundejaan, luoden näin kuin huomaamatta loputtoman värisävyjen liukumapaletin. Ei tämä niin kaukana ole elektropunkista ja postpunkin synaisemmasta laidasta, Maus tekee vain kaiken omalla tavallaan.
Maus luo minimalistista, elektronista lo-fi poppia runsaalla kaiulla. Ainesosina toimivat asianmukaisen ponnettomasti lausutut sanat, yksinkertaiset synataustat, niukka kitara sekä koskettimet.
Linkki:
johnma.us
(Päivitetty 2.12.2017)