Scars of Solitude: Deformation

Inverse Records

Äänekoskelainen melodista metallia soittava Scars of Solitude on iältään vielä suhteellisen nuori. Yhtye avasi pelin vajaa kaksi vuotta sitten, kun kahden biisin mittainen promo esitteli bändin näkemyksen melankolisen melometallin syvimmästä olemuksesta. Sittemmin Scars of Solitude on julkaissut yhden sinkun, ja nyt onkin jo koittanut debyyttialbumin hetki.

Edellä mainitun promon arvion yhteydessä toivoin bändiltä selkeämpää omaa linjaa, sekä vahvempaa ja persoonallisempaa soundia. Kuinka ollakaan kehitystä ja edistystä on tapahtunut, vaikka promon kumpikin kappale on mukana 8 biisin nipussa. Avaukseksi sijoitettu I Remain Here on melko selkeä vinkkaus Sentencedin suuntaan, mutta mikäs tässä on viittoillessa, kun mestarit ovat olleet haudan levossa jo pitkään. Päälle viisiminuuttiseksi venyvä Drown tuntuu aluksi samojen elementtien pyöritykseltä, mutta pitkässä juoksussa juuri tämä raita kasvaa alkukiekon kohokohdaksi. Eihän tässä nyt murheen kyyneliä ja melankolian veitsiä uudelleen keksitä, mutta Drownin kohdalla kaikki vain asettuu kuin luonnostaan kohdilleen.

Sinkkuna julkaistu Enemy edustaa kiekon rankinta laitaa, eikä tällainen rautaisempi rutistelu kuulosta lainkaan hullummalta ryhmän mätkimänä. Vihollisen voimaa ainoastaan korostaa seuraavana kuultava puolislovari Live to Regret, josta puuttuu edelleen se kunnon kipinä ja surun viilto. Uskon ymmärtäväni mitä tässä haetaan takaa, murskaava kauneus jää vain tällä erää saavuttamatta ja lopputulos on harmillisen falski. Hieman myöhemmin kuultava Emotional Graveyard on sen sijaan jälleen vahva täräys juuri oikeasta suunnasta. Harvoin yhdestä ja samasta biisisitä tulee mieleen niin Dark Tranquillity kuin Queensrÿche, mutta tässä olisi sellainen numero joka vielä kestää sisäisen vetonsa.

Scars of Solitude on saanut kasaan ihan kelpo esikoisen, vaikka maileja on mittarissa vielä kovin niukasti. Bändi enemmänkin hahmottelee yhä omia vahvuusalueitaan, mutta näinkin raakilemaisessa vaiheessa tulevaisuus näyttää jo erittäin lupaavalta. Siis ei muuta kuin eteenpäin, ja entistä rohkeampaa etunojaa, kiitos.